Luotamme tieteeseen

Ruokaan, ja erityisesti kestäviin valintoihin liittyy paljon erilaista tietoa ja näkökulmia, jotka päivittyvät jatkuvasti. Samalla ruoan tulisi olla maistuvaa, laadukasta ja turvallista. Näiden huomioon ottaminen ei ole aina kuitenkaan kovin helppoa. 

Viljelijät ja elintarvikkeiden valmistajat ovat maapallon kestävyyshaasteiden ratkaisijoiden keskiössä. Ruoantuotannossa tehdään jo nyt paljon työtä paremman huomisen saavuttamiseksi, mutta aina se kaikki ei näy ulospäin. Pyrimme tekemään tästä hyvin tehdystä työstä omalta osaltamme näkyvää kuvaamalla näitä tieteeseen ja tutkittuun tietoon perustuvia parempia toimintatapoja auki. 

Turvallisuus voi olla mikrobiologista, kemiallista tai ravitsemuksellista. Mikrobiologinen turvallisuus tarkoittaa sitä, että ruoassa ei kasva haitallisia ja esimerkiksi tauteja aiheuttavia määriä mitään mikrobeja, kuten bakteereja tai viruksia. 

Suomessa, suomalainen ruoka on tutkitusti usein erittäin turvallista. Suomalaisilla tiloilla noudatetaan yleisesti hyvää hygieniaa ja tautisulkuja. Näin Suomi, Ruotsin ja muutaman muun maailman maan tavoin, ovat esimerkiksi ainoita maita joissa siipikarjasta ei voi kovin helposti saada salmonellaa. Suomessa ruokaan jää hyvin vähän mitään kemiallisia jäämiä, kuten eläinten lääkeaineita. 

Turvallisuuteen liittyvät myös oikeanlaiset elintarvikkeiden käsittelytavat. Siksi korkeamman riskin elintarvikkeisiin liittyy myös enemmän erilaisia käsittelyvaatimuksia ja siten usein myös lupakäytäntöjä.

Kotimainen ruoka on järkivalinta monestakin syystä. Yksi keskeinen kestävän maatalouden pilari on se, että kestävän maatalouden tulee olla taloudellisesti kannattavaa. 

Ostamalla suoraan suomalaisilta, ja varmistamalla heidän mahdollisimman hyvän tulonmuodostuksen vahvistamme meidän omaa ruoantuotantoa osana suomalaista maanpuolustusta. Tästä syystä tässä palvelussa suurin osa myyjän myyntihinnasta menee myyjälle itselleen. 

Kemiallisia yhdisteitä käytetään lannoituksessa ja kasvinsuojelussa tuholaisilta. Samalla kuitenkin tiedetään, että hyönteiset ja etenkin pölyttäjät voivat kärsiä niiden käytöstä. Kun pölyttäjien toiminta häiriintyy, voi edessä olla merkittäviä satomäärien vähentymisiä, joka taas voi uhata maailman ruokaturvaa, ja aiheuttaa globaaleja pakolaisvirtoja.

Kasvinjalostuksella on esimerkiksi voitu nostaa satomääriä tai muita toivottavia ominaisuuksia, mutta samalla jalostettujen lajikkeiden kasvatuksella on saatettu syrjäyttää alkuperäislajeja. Alkuperäislajien merkitys on alkanut korostua ympäristönmuutoksen edetessä. Erilaiset vanhat, perinteiset, alkuperäis- ja maatiaiseläin- ja kasvilajit saattavat nousta meille hyvinkin tärkeiksi, sillä niillä voi olla sellaisia ominaisuuksia joita pitkälle jalostetuilla lajikkeilla ei ole, esimerkiksi ne saattavat kestää paremmin sellaisia ympäristöolosuhteita mitä jalostetut lajikkeet eivät. 

Parhaiten monimuotoisuutta voi tukea käyttämällä erilaisia IPM-kasvinsuojelun periaatteilla viljeltyjä kasveja sekä alkuperäis- ja maatiaislajikkeita, joilloin niiden pitäminen aktiivisessa käytössä varmistaa myös niiden säilymistä tulevaisuudessakin.  

Viljelymaiden laajentaminen voi johtaa metsien raivaamiseen, mikä vähentää metsien hiilinieluja ja lisää samalla  kasvihuonepäästöjä. 

Myös peltoja voidaan käyttää hiilensidonnan parantamisessa. Siinä ideana on yksinkertaisesti  lisätä maaperän juuristoa ja mikrobistoa siten, että samalla niiden sitoman hiilen määrä myös lisääntyy. Se voidaan tehdä erilaisten parannettujen viljelykäytäntöjen avulla.