Lihat

Lihalla on paljon erilaisia käyttötapoja. Voit valmistaa lihaa usealla erilaisella tavalla, esimerkiksi kypsentämällä uunissa, paistamalla, keittämällä ja hauduttamalla. Voit tehdä siitä pihvejä, paisteja, keittoja, makkaroita.

Raakakypsytys

Teurastuksen jälkeen punaista lihaa voidaan raakakypsyttää, jolloin siitä tulee mureampaa ja maukkaampaa. Raakakypsytyksessä lihaa riiputetaan ja samalla sen omat entsyymit hajottavat sen sidekudosta mureampaan muotoon. Lihaa voidaan myös kuivattaa tai riimisuolata. 

Kypsytys

Useimmat lihat, kuten sianliha, broileri ja jauheliha, on kypsennettävä kunnolla. Kypsennyksessä lihan sidekudokset alkavat mennä jo 60 asteessa kasaan. Jos kypsennys on vääränlainen, saattaa liha alkaa tuntua sitkeältä. 

Ravintona

Liha sisältää kaikki ihmisen tarvitsemat välttämättömät aminohapot. Näitä elimistö ei pysty itse valmistamaan, vaan ne on saatava ravinnosta. 

Suomalaisen lihan erityispiirteet

Eläimiä lääkitään, mutta Suomessa niitä lääkitään ainoastaan syystä. Suomalaiseen ja Pohjoismaiseen lihaan päätyy tutkitusti maailman vähiten lääkeaineita. 

Monimuotoisuus 

Eläinten monimuotoisuudelle on tärkeää, että on mahdollisimman paljon erilaisia eläinrotuja. Eri rodut kestävät myös eri tavoin erilaisia olosuhteita. Esimerkiksi Suomessa säilyneet maatiaisrodut kestävät yleensä paremmin esimerkiksi laidunnusta, kun taas useimmat tuotantorodut ovat pitkälti jalostettuja.

Maatiaisrodut ovat aikaisemmin yleisesti esiintyneitä rotuja, jotka ovat menettäneet asemansa nykyisten, jalostetumpien tuotantoeläinten tieltä. Niiden suojelu on merkittävää mahdollisimman laajan geneettisen perimäkirjon säilyttämiseksi. Tämä auttaa meitä myös varautumaan ilmaston- ja muihin muutoksiin paremmin.   

Maatiaisrotuja ovat mm. maatiaiskana, maatiaislammas, suomenkarja eli lapinlehmä, suomenvuohi, kyyttö, Ahvenanmaan lammas, Suomen maatiaissika, Pohjolan tumma mehiläinen, sarvekas kyyttö, sarvellinen pässi ja poro. 

Myös tuotantotavoilla on vaikutusta luonnon monimuotoisuudelle. Esimerkiksi nautojen ja lampaiden laidunnus edistää sekä laiduntavien eläinten hyvinvointia, että perinnebiotoopin säilymistä ja lajiston monimuotoisuutta. 

Ympäristövaikutukset

Eläintuotannossa kaksi merkittävintä asiaa ympäristön näkökulmasta ovat eläinten ruuansulatuksessa syntyvät metaani ja lanta. Metaani on toiseksi tärkein ilmastoa lämmittävä kaasu hiilidioksidin jälkeen. Lantaa taas valuu pelloilta vesistöihin aiheuttaen niiden rehevöitymistä. 

Vesijalanjälki syntyy pääosin siitä, että eläimet tarvitsevat kasvaakseen rehua, joka itsessään kuluttaa sekä energiaa että vettä. 

Jääkaapissa

Säilytä liha jääkaapin kylmimmässä paikassa, eli usein jääkaapin alaosassa. Liha säilyy parhaiten mahdollisimman lähellä 0 °C. Tuoreen kokolihan säilytyslämpötila on +2 – +6 °C. Jauhelihan maksimisäilytyslämpötila on +4 °C. Jauheliha pilaantuu nopeasti, sillä siinä on jauhamisen myötä hyvin paljon pinta-alaa, jossa mikrobit voivat kasvaa. 

Tuore, pakkaamaton liha säilyy vain muutaman päivän. Valmiiksi pakattu liha säilyy siihen merkittyyn päivään asti, edellyttäen, että pakkaus on säilynyt ehjänä ja kylmäketju on pitänyt. Ostettu jauheliha olisi hyvä kypsentää jo ostopäivänä.

Pakkasessa

Sekä pakattua että pakkaamatonta lihaa voidaan myös pakastaa. Pakastaminen tulee tehdä tuoreeltaan. Pakkaamaton liha voidaan laittaa pakastuspussiin, ja pakatun lihan antaa olla avaamattomassa rasiassaan. 

Lihan säilyvyyteen vaikuttaa sen rasvaisuus - mitä vähärasvaisempaa liha on, sen pidempään se säilyy. Vähärasvainen liha säilyy jopa kuuden kuukauden ajan. Rasvaisempi jauheliha ja kaikki sianliha on käytettävä kolmen kuukauden kuluessa pakastamisesta. Pakastimen lämpötilan on oltava vähintään -18 °C.  

Lihan sulatus kannattaa tehdä mahdollisimman hitaasti jääkaapissa, jotta liha pysyy kiinteänä ja mehukkaana. Sulatettu liha on kypsennettävä välittömästi sulamisen tapahduttua, sillä sulatettu liha pilaantuu tuoretta lihaa nopeammin.