Hiiliviljelty
Maaperä on merten jälkeen suurin hiilivarasto. Sitomalla maaperään hiiltä voidaan vastaavasti vähentää ilmakehän kasvihuonekaasuja. Yleensä hiilen sitominen maaperään tapahtuu kasvattamalla kasvien maassa olevien juuristojen määrää, jolloin juuristoissa asuvien mikrobien määrä kasvaa. Nämä mikrobit käyttävät hiiltä ravintonaan. Tämä ilmiö lisää samalla myös maaperässä tapahtuvaa typensidontaa.
Kun metsää raivataan pelloiksi, maan hiilivarasto laskee merkittävästi alkuperäisestä. Vastaavasti, kun viljelymaata muutetaan luonnontilaiseksi kasvatusmetsäksi tai laitumeksi, kasvattaa se maan hiilivarastoa. Maailmanlaajuisesti maaperän orgaanisen hiilen pitoisuudessa esiintyy suurta vaihtelua, mutta yleisesti ottaen viileä ja kostea ilmasto, sekä maan hienojakoinen kivennäisaines suosivat hiilen sitoutumista maahan.
Satomäärien kasvu
Hiiliviljelykäytännöt tekevät hyvää maaperälle nostaen sen kasvukuntoa ja viljavuutta. Ne myös lisäävät maaperän monimuotoisuutta, parantavat maaperän vedenpidätyskykyä sekä eroosion kestävyyttä. Nämä kaikki edesauttavat taas maaperän kykyä tuottaa parempaa satoa.
Hiiltä sitovat kasvit
Kasvien valinnalla on merkitystä. Syväjuuriset kasvit vievät juurimassaa ja juurieritteitä pidemmälle oleviin syviin maakerroksiin ja siellä oleviin kiertävän hiilen varastoihin.
Viljelykäytännöt
Hiilisyötteen määrää voidaan kasvattaa monipuolisella viljelykierrolla ja alus- sekä kerääjäkasvien käytöllä. Mitä pidemmän ajan vuodesta pellossa on erilaisia kasveja, sitä enemmän pellolla tapahtuu yhteytystä ja siten myös sidotun hiilen määrä kasvaa. Hiilen määrää voidaan kasvattaa myös jättämällä suurempia kasvibiomassamääriä maahan.
Lisäksi maahan sitoutuvan hiilen määrää voidaan kasvattaa vähentämällä maaperän muokkausta, ja lisäämällä maaperään biohiiltä. Myös peltometsäviljelyn on todettu edistävän hiilen sidontaa.
Lähteet ja lisätietoa
Jussi Heinonsalon toimittamaa Hiiliopas: Katsaus maaperän hiileen ja hiiliviljelyn perusteisiin (2020).