Kalojen ja äyriäisten tuotantotavat

Kestävä kalankasvatus pyrkii varmistamaan kestävät kalakannat, kalojen terveyden ja hyvinvoinnin, sekä tuotteen laadun. Kestävä kalankasvatus pyrkii myös minimoimaan erilaiset ympäristövaikutukset. 

Kalojen pyynti tarkoittaa luonnonvaraisten kalojen kalastamista. Luonnonvaraisena eläminen antaa kaloille mahdollisuuden toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään eläessään vapaana.

Joskus luonnonvaraisten kalojen ylikalastus voi aiheuttaa lajien vaarantumista, elinympäristöjen tuhoutumista ja ei-toivottuja sivusaaliita.

Lisäksi luonnonvaraiset kalakannat voivat vaihdella vuosittain ja alueittain luonnonolosuhteiden, ympäristötekijöiden, sesongin ja ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. 

Kalojen pyynnillä meristä on pitkät perinteet. Kalastusta voi olla monenlaista, pienimuotoista rannikon läheisyydessä tapahtuvaa, tai suurilla kalastusaluksilla kalastamista avomerellä. Merestä voi pyytää monia erilaisia kalalajeja alueen ja sesongin mukaan. Kalastusta on säädelty kalastuskausilla, saaliskiintiöillä ja minimimitoilla, jotta voidaan suojella kaloja ylikalastukselta ja turvata niiden kestävät kannat. 

Hyvänä puolena merestä pyynnillä on se, että kalat ovat saaneet elää elämänsä lajityypillistä käyttäytymistään harjoittaen. Jotkin kalastusmenetelmät, kuten troolaus, voivat kuitenkin aiheuttaa ei toivottuja sivusaaliita ja vaurioittaa merenpohjaa. 

Kalojen pyynnillä makeista vesistä, kuten järvistä, joista ja puroista on pitkät perinteet. Makeista vesistä voidaan saada erilaisia kalalajeja, kuten ahvenia, haukia, kuhaa ja särkiä. Kalastuskohteet vaihtuvat alueittain ja sesongin mukaan. Makean veden kalastukselle on säädetty kalastuskaudet, jotka auttavat suojelemaan kestäviä kalakantoja ja antavat kaloille lisääntymisrauhan. Makean veden kalastus on merta riippuvaisempaa vesistön tilasta, sillä makeat vedet ovat aina suljettuja vesisysteemejä. 

Kaloja kasvatetaan erilaisissa kalankasvatusaltaissa. Kasvatusaltaat voivat sijaita erilaisissa vesistöissä, tai ne voivat olla suljettuja systeemejä. Kalojen kasvatusta voidaan suunnitella ja valvoa paremmin kuin pyyntiä luonnonvesistä, jolloin näin voidaan osaltaan auttaa vähentämään ylikalastusta. 

Kasvatus tuo enemmän kontrollia, mutta kalojen kasvatuksella voi olla myös ympäristövaikutuksia, kuten rehujen ja lääkeaineiden pääsyä vesistöihin aiheuttaen rehevöitymistä ja pilaantumista. Lisäksi kalat eivät pääse niin helposti toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään.  

Meressä kalat kasvavat kalankasvatushäkeissä tai -säkeissä, jotka ovat meressä kelluvia rakenteita. Merikasvatuslaitokset voivat suurempia kiinteitä rakenteita, jotka on ankkuroitu merenpohjaan. Yleensä kasvatuspaikat sijaitsevat rannikon läheisyydessä.

Monenlaisia kaloja kasvatetaan makeassa vedessä järvissä, lammissa ja joissa. Ruokinnassa usein käytetään kaloille optimoituja kalarehuja. Kalankasvatuksesta saattaa syntyä ympäristölle ravinnekuormaa. 

Kiertovesilaitoksessa vettä kierrätetään suljetun järjestelmän sisällä. Kiertävän veden suodattamisella ja puhdistamisella voidaan estää ravinteiden ja mahdollisten tautien pääsy sekä kalankasvatusaltaaseen että vesistöön. Vesi hapetetaan ennen sen palauttamista kasvatusaltaaseen. 

Kasvatusaltaassa voidaan säätää veden lämpötilaa, happipitoisuutta, pH:ta ja muita tekijöitä melko tarkastikin, jolloin näin voidaan saavuttaa kalan kasvulle ja terveydelle optimaalisia olosuhteita.