Lajityypillinen käytös
Eläinten hyvinvointiin kuuluu hyvä ruokinta, kasvatusympäristö, terveys ja mahdollisuus tarkoituksenmukaiseen lajityypilliseen käyttäytymiseen.
Lajityypillinen käytös on muovautunut evoluution kautta. Kun eläimet saavat toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeitaan, kuten liikkua vapaasti, ruokailla lajilleen ominaiseen tapaan tai vuorovaikuttaa sosiaalisesti lajitovereidensa kanssa, niiden fyysinen ja henkinen terveys paranee. Erilaisilla eläimillä on erilaiset tarpeet: esimerkiksi lehmät ovat laumaeläimiä, jotka luonnostaan laiduntavat suurilla alueilla ja viettävät merkittävän osan päivästään märehtien. Siat taas rakastavat tonkimista, ja niiden uteliaisuus ja tarve kaivella maata on olennainen osa niiden hyvinvointia. Kanoille on ominaista kuopsuttelu ja pesän rakentaminen munimista varten. Lampaat haluavat olla laumassa.
Jos lajityypillisen käytöksen toteuttaminen ei ole mahdollista, voi se aiheuttaa kaikille eläimille passiivisuutta, alakuloa ja masennuksen kaltaisia oireita.
Liikkuminen
Luonnossa eläimet liikkuvat jatkuvasti etsien ruokaa, tutkien elinympäristöä tai harjoittaen sosiaalista toimintaa. Lisäksi liikkuminen tarjoaa virikkeitä, ja siten vähentää tylsistymistä ja stressiä. Liikkuminen parantaa myös eläinten fyysistä terveyttä ehkäisten samalla sairauksia ja vammoja.
Liikkumisella on tärkeä itseisarvo. Jotta liikkuminen eläimen pitopaikassa on mahdollista, tulee eläimen pitopaikan rakenteiden ja materiaalien sekä ilman laadun (kirjolohella veden laadun) olla lajille sopivat. Jotkut eläinlajit tarvitsevat liikkumiseen myös erilaisia tasoja, kuten kanat ja vuohet.
Nauta
Naudat ovat laumaeläimiä, ja nauta liikkuu laji-tovereiden kanssa sopivaa ravintoa, vettä ja makuupaikkaa hakien.
Naudat laiduntavat suurilla avoimilla alueilla syöden ruohoa ja märehtien.
Sika
Siat ovat uteliaita eläimiä, joille on lajityypillistä kaivella ja tonkia maata etsiessään ruokaa.
Sika liikkuu myös tutkiessaan ympäristöään ja etsiessään sopivaa makuupaikkaa, lajitovereiden seuraa sekä ulostamis- ja rypemispaikkaa.
Emakolla on lisääntynyt tarve liikkua pesän rakennusvaiheen aikana.
Lammas ja vuohi
Lampaat ja vuohet ovat laumaeläimiä, joille laiduntaminen suurilla laitumilla on luontaista. Laiduntamalla ne etsivät itselleen monipuolista kasvisravintoa, sosiaalista seuraa ja makuupaikkaa.
Lampaat ovat sosiaalisesti aktiivisia eläimiä, ja ne viihtyvät ja liikkuvat laumassa.
Vuohet ovat uteliaampia liikkujia, jotka voivat ketterästi kiipeillä korkeammille paikoille.
Kana
Kanat ovat aktiivisia ja sosiaalisia eläimiä, joille liikkuminen on tärkeä osa niiden lajityypillistä käyttäytymistä.
Kana liikkuu ravintoa hakien. Se lentää orsille, räpyttelee siipiä, kylpee ja kuopsuttaa maata etsiessään ruokaa. Ne myös kylpevät maassa. Kanat lentävät lyhyitä matkoja ja tarvitsevat tähän tilaa.
Kirjolohi
Kirjolohi hakee ravintoa parvessa.
Kirjolohi tarvisee liikuntaa myös siksi, että se on vilkas ja aktiivinen kala. Luonnossa kirjolohi ui ja nousee kutemaan vastavirtaan. Uiminen vastavirtaan vaatii paljon voimaa ja energiaa. Vapaana olevalla kirjolohella on hyvä lihaskunto, joka auttaa sen hyvinvoinnin ylläpitämisessä.
Jos kirjolohen lihaskunto heikkenee, se voi johtaa terveysongelmiin.
Ravinnonhankinta
Liikkumiseen usein liittyy ravinnonhankinta. Ravinnonhankinta onkin olennainen osa eläinten lajityypillistä käytöstä. Monet eläimet viettävät suuren osan ajastaan ravintoa etsiessä, ja tämä tarjoaa niille sekä virikkeitä, että mahdollisuuden toteuttaa luontaisia vaistojaan, kuten kaivamista, kuopsuttelua ja laiduntamista.
Tuotantoeläimet voivat olla märehtiviä kasvinsyöjiä (kuten nauta, lammas ja vuohi), sekasyöjiä (kuten sika, kana) tai petoja (kuten kirjolohi). Kasvinsyöjien ja sekasyöjien luontaiseen ravinnonhankintaan kuuluu laiduntaminen, tonkiminen ja kaivaminen. Pedoilla luontaiseen ravinnonhankintaan kuuluu saaliin etsiminen, havaitseminen, vaaniminen ja pyydystäminen. Nuorilla nisäkkäillä on tarve imeä emon maitoa.
Tuotantoeläinten tiloja suunniteltaessa lajityypillisen ravinnonhankinnan huomioiminen on tärkeää eläinten hyvinvoinnin kannalta. Tiloissa tulee olla riittävästi tilaa, jotta eläimet voivat liikkua vapaasti ja toteuttaa luonnollista ravinnonhankinta- käyttäytymistään, kuten laiduntamista, kuopsuttelua tai tonkimista.
Eläinten olisi hyvä käyttää aikaansa ruoan etsintään. Esimerkiksi lehmille on olemassa erilaisia rehuautomaatteja, jotka ruokkivat myös lehmän luonnollista uteliaisuutta ja aktiivisuutta. Kuopsutteluun voidaan käyttää erilaisia olkimateriaaleja lattialla. Lisäksi ruokaa voidaan sijoitella vähän eri paikkoihin, jolloin eläimet joutuvat liikkumaan etsiessään ravintoa.
Nauta
Naudat ovat märehtijöitä, jotka luontaisesti laiduntavat ryhmässä suurilla alueilla ruokaa etsien. Nautojen fysiologia on rakentunut tukemaan tätä, ja naudat tarvitsevat jatkuvasti kuitupitoista ravintoa, jotta niiden ruoansulatus toimii hyvin. Nauta nyhtää ja pureskelee korsirehua ja märehtii.
Nautojen laidunnus pitää eläimet fyysisesti hyvässä kunnossa, sekä vähentää niiden stressiä.
Sika
Lammas ja vuohi
Lampaat ja vuohet ovat luonnostaan laiduntajia ja ympäristön tutkijoita.
Lampaat laiduntavat etsien matalakasvuista ruohoa, kun taas vuohet suosivat pensaiden ja puiden lehtiä sekä korkeammalla sijaitsevaa ravintoa. Vuohi valikoi tarkoin itselleen monipuolista kasvi-ravintoa.
Ravinnonhankinta on yhtäaikaista ryhmän toisten lampaiden ja vuohien kanssa.
Laiduntaminen pitää eläimet hyvässä fyysisessä kunnossa sekä vähentää niiden stressiä tarjoamalla aktiivista tekemistä.
Kana
Kirjolohi
Kirjolohet viettävät suuren osan ajastaan uimalla virtaavissa vesissä ja saalistamalla pieniä kaloja, hyönteisiä ja äyriäisiä. Kirjolohen poikaset ovat eläinplanktonia ja hyönteisiä syöviä petoja. Ne hakevat ravintoa pieneltä reviiriltä.
Saalistaminen pitää lohen liikkeessä, vahvistaa sen lihaksia ja tukee luonnollista vaistokäyttäytymistä, kuten nopeita uintiliikkeitä ja saaliin kiinniottoa.
Lepo ja uni
Eläimelle oltava sille ominainen lepopaikka, jossa fyysisen tilan lisäksi myös muiden olosuhteiden tulee olla kunnossa. Sellaisia voivat olla esimerkiksi mahdollisuus olla yksin tai olla seurassa, valaistus, näkösuoja, kolo, pesä, lepopaikan pehmeys, lämpötila ja kaloilla veden happamuus). Lepopaikan olosuhteet voivat vaihdella eläimen iän mukaan.
Lepo ja uni tukevat eläimen sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. Eläimet tarvitsevat lepoa ja unta palautuakseen ja ylläpitääkseen terveyttään. Unella on keskeinen merkitys immuunijärjestelmän toiminnalle sekä aivojen normaalille kehitykselle.
Levon puute voi johtaa stressiin, heikentyneeseen vastustuskykyyn ja jopa käyttäytymishäiriöihin.
Nauta
Nauta hakee ja suosii pehmeää, kuivaa ja tilavaa makuupaikkaa.
Nauta lepää ja nukkuu yhdessä lajitovereiden kanssa.
Makuulla märehtiminen lisää naudan tarvetta olla makuullaan.
Aikuiset naudat lepäävät 11–13 h/vrk.
Sika
Sika hakee suojaisen ja mukavan makuupaikan.
Luonnonoloissa sika tekee makuupesän ja lepää ja nukkuu pesässä (ks. lämmönsäätely).
Siat lepäävät noin 12 h/vrk yhdessä lajitovereiden kanssa.
Lammas ja vuohi
Lammas ja vuohi lepäävät ja nukkuvat yhdessä lajitovereiden kanssa.
Kana
Aikuiset kanat lepäävät ja nukkuvat orrella.
Kanat lepäävät myös päivällä.
Nuoret linnut lepäävät ja nukkuvat kuivalla alustalla, tasoilla tai orsilla.
Kirjolohi
Kirjolohet lepäävät ja nukkuvat, mutta kalojen lepo- ja unikäyttäytymi-sestä on hyvin vähän tietoa.
Sosiaalinen käyttäytyminen
Eläinten sosiaalisten käyttäytymistarpeiden tyydyttäminen edellyttää riittävästi tilaa. Kehonhoitoon, leikkiin ja jälkeläisten hoitoon tarvitaan lajitovereita. Sosiaaliset tuotantoeläinlajit usein lepäävät ja syövät yhtäaikaisesti.
Monet lajit muodostavat sosiaalisen hierarkian eli arvojärjestyksen. Arvojärjestys luo tarpeen väistää ylempiarvoista eläintä. Arvojärjestyksen ylläpito edellyttää, että yksilöt tuntevat ja muistavat toisensa. Sosiaalisillakin eläimillä on yksilöetäisyytensä, jonka eläimet pyrkivät ylläpitämään suhteessa toisiin eläimiin. Eläimille on tärkeää pystyä tarpeen tullen välttämään saman lajin muita yksilöitä.
Nauta
Naudat syövät ja lepäävät yhtäaikaisesti.
Vakaan sosiaalisen ryhmän ja arvojärjestyksen ylläpito on naudoille tyypillistä.
Korkeammassa asemassa olevia yksilöitä väistetään.
Sika
Lajitovereiden seura ja vakaan sosiaalisen arvojärjestyksen ylläpito on sioille tyypillistä.
Korkeammassa asemassa olevia yksilöitä väistetään.
Lammas ja vuohi
Lammas on konservatiivinen laumaeläin ja erittäin riippuvainen lajitovereistaan.
Lampaat ovat seuraajia ja tarvitsevat vähintään kahden lajitoverin seuraa ja vakaan sosiaalisen ryhmän.
Lajitovereiden seura ja vakaan sosiaalisen arvojärjestyksen ylläpito on vuohille tyypillistä.
Korkeammassa asemassa olevia yksilöitä väistetään.
Kana
Sosiaalisina parvieläiminä kanat ylläpitävät arvojärjestystä eli nokkimisjärjestystä.
Kanat väistävät parvessa korkeammassa asemassa olevia yksilöitä.
Kirjolohi
Kirjolohi on poikasvaiheessa yksineläjä, mutta smolttina ja aikuisena se elää parvessa.
Kirjolohet käyttäytyvät yhtäaikaisesti parvena ravintoa etsien ja vaaroja välttäen.
Kehon-hoito
Nisäkkäät hoitavat kehoaan esimerkiksi nuollen, rapsuttaen, kyhnyttäen, hangaten, kierien ja piehtaroiden. Linnut hoitavat höyhenpeitettään esimerkiksi sukien, kylpien, rapsuttaen ja siipiä räpytellen.
Kehonhoitotarpeen tyydyttäminen edellyttää tilaa, hyvälaatuista ja puhdasta kuiviketta sekä välineitä (kuten kyhnytyspaikkaa). Sosiaaliset lajit myös hoitavat toinen toistensa kehoa.
Nauta
Naudat kyhnyttävät, hankaavat, nuolevat ja rapsuttavat kehoaan. Naudat nuolevat toisiaan, etenkin niistä kehon osista, joihin eivät itse hyvin ylety.
Kytkettynä oleminen voi estää nautojen kehonhoitokäyttäytymisen toteutumista.
Sika
Siat rypevät puhtaassa, savisessa tai mutaisessa vedessä. Siat myös kyhnyttävät kehoaan.
Siat välttävät koskemasta ulosteisiinsa.
Lammas ja vuohi
Lampaat ja vuohet kyhnyttävät.
Tuotantoon jalostettujen lampaiden turkki on erilainen kuin villeillä lajitovereilla, siksi tuotantolampaan turkki on kerittävä vähintään kaksi kertaa vuodessa.
Vuohi ei halua kastella turkkiaan ja siksi se hakeutuu suojaan sateelta.
Kana
Kana hoitaa päivittäin ja toisten kanojen kanssa yhtäaikaisesti höyhenpeitettään sukien, öljyten, ravistellen ja siipiä räpytellen sekä kylpien hiekassa, mullassa, purussa tai muussa kuivikkeessa.
Kanat myös hoitavat toistensa höyhenpeitettä nokkien.
Kirjolohi
Kirjolohen iho on herkkä vaurioitumaan, joten se pyrkii välttämään ihokosketusta.
Lämmönsäätely
Jotta eläin voin toteuttaa sille sopivaa lämmönsäätelyä, se edellyttää muun muassa lajinmukaisia olosuhteita, sopivaa lämpötilaa, kosteutta, valaistusolosuhteita ja sopivaa veden happamuutta.
Vastasyntyneillä eläimillä on aikuisia suurempi lämmön tarve. Eläimet, joiden keho taipuu, menevät lämpöä säästääkseen makaamaan kerälle ja hakeutuvat myös lajitovereiden kehon lähelle. Eläimet hakeutuvat liialliselta auringonpaisteelta ja lämmöltä suojaan. Nisäkkäiden ja lintujen veden tarve lisääntyy kuumalla ilmalla. Kalat ovat vaihtolämpöisiä ja veden lämpötila vaikuttaa suuresti niiden käyttäytymiseen.
Nauta
Kylmällä ilmalla naudat menevät kerälle ja lajitovereiden lähelle makaamaan.
Lämpimällä ilmalla naudat makaavat raajat ojennettuina ja kauempana lajitovereista.
Sika
Sian lämmönsäätely tapahtuu käyttäytymistä muuttamalla.
Sialla on tarve rypeä (ks. kehonhoito). Sika haihduttaa lämpöä makaamalla viileässä, raajat ojennettuina ja kauempana lajitovereista.
Kylmällä ilmalla sika pyrkii lämmönhukan vähentämiseksi kaivautumaan kuivikkeisiin (makuupesään).
Lammas ja vuohi
Lampaiden lämmönsäätelylle on olennaista huolehtia lampolan sisätilan kosteuden hallinnasta.
Lammas tulee keritä vähintään kaksi kertaa vuodessa myös lämmönsäätelysyistä (ks. kehonhoito).
Kana
Kananpoikasten lämmönsäätelylle on tärkeää emon siipien alle suojaan hakeutuminen.
Höyhenpeitteen kunnossa pitäminen auttaa lämmönsäätelyssä (ks. kehonhoito).
Orrella vierekkäin lepääminen vähentää kanojen lämmönhukkaa.
Kirjolohi
Kirjolohi hakeutuu optimilämpötilaan, 8-16 °C asteeseen, liikkumalla vedessä eri syvyyksissä. Kirjolohen luontainen ympäristö on viileä, kirkas ja hapekas vesi.
Veden äkillinen lämpötilan nousu heikentää kirjolohen hyvinvointia.
Tutkiminen ja ympäristön tarkkailu
Tutkimalla ympäristöä eläimet etsivät ravintoa, saavat tarpeellista tietoa ympäristöstään ja tutustuvat uusiin asioihin. Tutkiminen ja ympäristön tarkkailu ovat osa luontaista käyttäytymistä, ja sen toteutuminen edellyttää monipuolista elinympäristöä, jossa on tilaa, rakenteita ja tutkittavaa materiaalia.
Nauta
Naudat saaliseläiminä suhtautuvat arkaillen, vaikkakin uteliaasti, uusiin asioihin ja havainnoivat ympäristöään ja lajitovereidensa reaktioita.
Sika
Sika tutkii tonkien, mutta välttää likaista tonkimismateriaalia. Tonkimismateriaalin puute altistaa sian hännänpurennalle.
Lammas ja vuohi
Lammas saaliseläimenä havainnoi ympäristöään ja lajitovereidensa reaktioita.
Lammas pitäytyy tuttuihin rutiineihin.
Vuohi tutkii aktiivisesti ympäristöä etsien monipuolista kasviravintoa.
Vuohi oppii helposti uusia asioita.
Kana
Kana tutkii ympäristöä nokalla kuopsuttaen. Kanat seuraavat parvensa muiden yksilöiden reaktioita.
Kirjolohi
Kirjolohi tutkii elinympäristöään parvessa. Jos parven yksi yksilö havaitsee vaaran ja pakenee, niin muut yksilöt osallistuvat pakoon.
Leikki
Leikkimisen merkitys nisäkäs- ja lintulajien nuorille eläimille on suuri. Ne harjoittavat leikin avulla aikuisena tarvittavia käyttäytymistaitoja, kuten pakenemista ja muita liikkumisen taitoja sekä sosiaalista käyttäytymistä. Nuoret eläimet leikkivät paljon, mutta myös aikuiset yksilöt voivat joskus leikkiä. Monipuolinen elinympäristö edistää leikkiä. Leikkiin tarvitaan tilaa, lajitovereita ja leikkimiseen tarvittavia materiaaleja.
Nauta
Vasikat leikkivät keskenään liikunta- ja sosiaalisia leikkejä.
Sika
Porsaat leikkivät keskenään liikunta- ja sosiaalisia leikkejä.
Porsaat leikkivät myös esineillä ja materiaaleilla.
Lammas ja vuohi
Karitsat leikkivät keskenään erityisesti liikuntaleikkejä.
Kilit leikkivät keskenään kiipeily- ja muita liikuntaleikkejä.
Kana
Tutkittua tietoa kanan leikkimisestä on hyvin vähän, mutta monilla lintulajeilla leikkikäyttäytymistä on havaittu.
Kirjolohi
Kirjolohen leikkikäyttäytymisestä ei ole tutkittua tietoa.
Lisääntyminen ja jälkeläisten hoito
Joidenkin lajien naarailla synnytyksen tai munimisen lähestyessä niiden hormonit aiheuttavat pesänrakennustarpeen sekä tarpeen hakeutua erilleen ryhmästä.
Emon ja jälkeläisen/jälkeläisten erillään oleminen ryhmästä auttaa emon ja jälkeläisen/jälkeläisten välisen siteen muodostumista, leimautumista. Leimautuminen edesauttaa jälkeläisten selviytymistä, sillä ne tarvitsevat emon hoivaa ja emon tarjoamaa ravintoa. Vanhemman ja jälkeläisen liian aikainen vieroittaminen voi aiheuttaa käyttäytymishäiriöitä.
Nauta
Lehmäryhmissä kiimakäyttäytymistä on toisten selkään hyppiminen ja kiimaisen lehmän seisominen paikoillaan toisten hyppiessä sen selkään.
Lehmä voi eristäytyä ryhmästä poikimisen ajaksi ja pysyä erillään ryhmästä muutaman päivän sen jälkeen. Vasikka ja emä leimautuvat toisiinsa.
Luonnonoloissa lehmä imettää vasikkaa useiden kuukausien ajan ja vieroittaa vasikan vähitellen.
Sika
Emakolla on voimakas hormonien aikaansaama tarve rakentaa porsimispesä. Emakko eristäytyy luonnossa ryhmästään porsimaan pesään ja hoitaa siellä porsaitaan reilun viikon.
Emakko imettää luonnonoloissa porsaitaan 13–17 viikkoa.
Lammas ja vuohi
Lammas eristäytyy ryhmästä karitsoinnin yhteydessä. Karitsa(t) ja emä leimautuvat toisiinsa ja karitsa seuraa emäänsä.
Luonnonoloissa uuhi imettää karitsaa useiden kuukausien ajan.
Vuohi eristäytyy ryhmästä poikimisen yhteydessä. Kili ja emä leimautuvat toisiinsa.
Luonnonoloissa kuttu imettää kiliä useiden kuukausien ajan.
Kana
Kana munii hämärään, rauhalliseen pesään ja hautoo. Jalostus on lähes poistanut tuotantokanoilta haudontavietin.
Kanat hoitavat poikasiaan luonnonoloissa kunnes poikaset ovat 4-5- kuukauden ikäisiä.
Kirjolohi
Luonnonoloissa kirjolohi vaeltaa kutemaan virtaavaan veteen. Kirjolohet vartioivat/puolustavat paikkaa, johon kutevat.
Lähteet ja lisälukemista
Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan koostamasta yhteenvetotaulukosta (TEHVNK; Lausunto tuotantoeläinten olennaisista käyttäytymistarpeista, 2014)