Rehut

Suomalaisten nautojen, sikojen ja broilereiden rehuista suuri osa, noin 85%, on naapuritilan nurmea ja viljaa, mutta myös muita rehuja käytetään. Tällä hetkellä Suomessa ei vielä viljellä riittävästi proteiinipitoisia kasveja rehuksi, kuten esimerkiksi rypsiä tai rapsia, härkäpapua tai herneitä. Kun proteiinipitoisten rehujen omavaraisuus paranee, voidaan tuontisoijan käytöstä luopua. 

Soijalla on merkittävä rooli rehuntuotannossa, ja samalla sen viljely asettaa luonnolle haasteita. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa raivataan metsiä soijaviljelmien vuoksi. Jos rehuna käytetään tuontisoijaa, on hyvä valita vastuullisesti tuotettu ja sertifioitu soijarehu. 

Heinä on yksi perinteisimmistä eläinten rehuista. Se sisältää kuivattua ruohoa ja muita kasveja, jotka kerätään eläinten ruoaksi. Heinä on erityisen käytetty rehu laiduntavien eläinten parissa, kuten nautakarjan, lampaiden ja vuohien keskuudessa. 

Heinä on ravintorikasta ja sen kuidut edistävät eläinten vatsan toimintaa. Kuivattu heinä on erityisen tärkeää niille laiduntaville eläinlajien eläimille, jotka eivät itse pääse laiduntamaan. 

Heraa syntyy juustonvalmistuksen sivutuotteena. Sen ravintopitoisuus on korkea, ja sitä käytetään tästä syystä myös monissa äidinmaitokorvikkeissa.

Heraa käytetään usein sikojen, siipikarjan ja nautakarjan ruokinnassa. 

Herneet ovat hyvä ja proteiinipitoinen ravinnonlähde eläimille. Herneitä voidaan käyttää tuoreina ja kuivattuina. Herneiden kasvatus parantaa maaperää sitomalla sinne typpeä. 

Herneitä käytetään usein sikojen, nauta- ja siipikarjan ruokinnassa.

Härkäpapu on hyvä ja proteiinipitoinen ravinnonlähde eläimille. Härkäpapujen kasvatus parantaa maaperää sitomalla sinne typpeä.  

Härkäpapua käytetään usein sikojen, nauta- ja siipikarjan ravintona.

Kaurassa on hyvä ravintopitoisuus, ja sen korkea kuitumäärä voi olla hyödyllinen eläimen vatsan toiminnalle. 

Kauraa käytetään rehuksi erityisesti hevosille, mutta myös nauta- ja siipikarjalle.

Laidunruoho on luonnollisesti kasvavaa ruohoa ja muita ravinnoksi kelpaavia kasveja, joita eläin voi laiduntaessaan syödä. Se eroaa nurmesta siten, että laidunruohoa ei mitenkään erityisesti kasvateta, vaan se kasvaa luonnostaan. Laidunruohon koostumus vaihtelee lajistoltaan ja siten ravintoarvoltaan sekä eri alueiden että eri vuodenaikojen mukaan. 

Maissi on yleisesti käytetty rehu. Se on hiilihydraattipitoista ja energiarikasta. Maissista valmistetaan usein säilörehua, jolloin sitä voidaan käyttää vuoden läpi. Maissin kanssa on yleensä hyvä olla jotain muutakin rehua, jotta saadaan ravitsemuksellisesti riittävän kattava ravinto. 

Maissi sopii monelle eläinlajille, kuten naudoille, siipikarjalle ja sioille. 

Mäski syntyy panimoiden sivutuotteena. Se on edelleen ravintopitoista, vaikkakin tosin ravintoarvot voivat hieman vaihdella tapauskohtaisesti.

Mäski on ravitsemuksellisesti kuitenkin edelleen arvokasta esimerkiksi sikojen ja siipikarjan rehuna, sillä se sisältää proteiinia, hiilihydraatteja, kuituja ja joitakin vitamiineja sekä kivennäisaineita. 

Nurmirehu koostuu pääasiassa erilaisista ruohoista ja heinistä. Nurmirehu on ravitsemuksellisesti hyvää, sillä siinä on kuituja, proteiinia, vitamiineja sekä erilaisia kivennäisaineita. Nurmirehu korjataan ja säilötään eri tavoin tarkoituksesta riippuen. Sitä voidaan kuivata heinäksi tai säilöä säilörehuksi. Nurmirehun kasvattamisella on myös ympäristöllinen näkökulma, sillä nurmi parantaa maaperän kuntoa. 

Nurmirehua käytetään tyypillisesti laiduntavien eläinten, kuten nautakarjan, lampaiden ja vuohien ruokintaan. 

Ravintopitoista ohraa voidaan käyttää rehuissa kokonaisina jyvinä, ohrajauhoina tai valmistaa siitä seoksia muiden rehujen kanssa. Ohraa käytetään pääasiassa sikojen, sekä nauta- ja siipikarjan ruokintaan. 

Perunoissa on paljon energiaa, mutta silti niiden käytössä rehuna tulee olla aina varovainen. Perunassa on erilaisia alkaloideja, kuten solaniinia, joka voi olla myrkyllistä eläimille. Jos perunaa käytetään, tulee ainakin vihreät osat poistaa huolella. 

Ruoantähteisiin liittyy riski erilaisten tautien ja haitallisten aineiden leviämisestä eläimiin. 

Eläinten terveydensuojelun vuoksi eläinperäisiä ruoantähteitä ei saa käyttää elintarvikkeiksi päätyvien eläinten ruokintaan. Kasviperäisiä ruoantähteitä voidaan käyttää rehuksi, jos ne ovat turvallisia ja lainsäädännön mukaisia.

Rypsi ja rapsi ovat energia- ja proteiinipitoisia rehukasveja. Kasvista voidaan puristaa öljyä, käyttää kasvin siemenet tai sitten sitä voidaan valmistaa viherrehua, joka on valmistettu kasvin vihreistä osista, kuten lehdistä ja versoista. 

Soijan käyttö rehuna herättää mielipiteitä. Toisaalta soija on hyvä rehu, sillä se sisältää kaikki eläimien tarvitsemat aminohapot. Soijaa voitaisiin kuitenkin käyttää suoraan ihmisravinnoksi, ja lisäksi sen kasvatuksen on todettu uhkaavan luonnon monimuotoisuutta monokulttuurillaan.

Naudoille ei Suomessa syötetä soijaa lainkaan, vaan eläinten tarvitsemat täydennysproteiinit saadaan pääasiassa rapsista.

Vehnä on yleinen ja energiarikas rehukasvi. Vehnässä on muita viljoja korkeampi tärkkelyspitoisuus, joka voi aiheuttaa liiallisina määrinä eläimen ruoansulatuksessa haasteita. 

Viljarehut voivat olla erilaisia sekoituksia vehnästä, ohrasta, rukiista ja kaurasta.

Viljat ovat yleisiä sikojen ja nauta- ja siipikarjan rehuja. 

Muut rehut ovat jotain muuta yllä lueteltujen lisäksi, tai niiden yhdistelmiä. Näissä tapauksissa myyjä kuvaa ne tarkemmin.