Riista
Metsästyksellä on pitkät perinteet ja metsästyksen etiikka on kehittynyt ajan saatossa. Riista on terveellistä lihaa, jolla on sille ominainen riistan maku. Metsästäjän osaaminen varmistaa hyvin pitkälle eettisen metsästyksen toteutumisen. Metsästyksen eettisten käytäntöjen noudattaminen varmistaa sen, että riistaeläin kärsii mahdollisimman vähän.
Metsästettäviin eläimiin kuuluvat suurpedot, hirvieläimet, villisika, pienriista, hylkeet, metsäkanalinnut ja metsästettävät vesilinnut sekä nokikana, lehtokurppa ja sepelkyyhky. Riistan lihassa rasva kasaantuu usein suurten lihasten ulkopuolelle tai vatsaan, jolloin valmistettavasta lihasta on helpompaa erottaa rasva. Riistan liha kestää paremmin myös pitkiä pakastusaikoja sen vähärasvaisuudesta johtuen. Usein myös riistan rasvahappojen koostumus on muihin lihoihin verrattuna terveellisempää, sekä siinä usein on enemmän rautaa kuin tuotantoeläinten lihassa.
Eläimen lajityypillisen käytöksen toteuttaminen
Tuotantoeläimiin verrattuna riista elää vapaana koko elämänsä, ja saa toteuttaa ominaista lajityypillistä käytöstä. Metsästyksellä, tai sen kautta erityisesti tapahtuvalla kantojen hoidolla on ihmisille monia hyötyjä, kuten joidenkin eläintautien leviämisen sekä liikenneonnettomuuksien vähentäminen alueilla, joissa joidenkin riistaeläinkantojen populaatiot ovat kasvaneet suuremmiksi.
Metsästyksen etiikka
Metsästyksen peruslähtökohtana on luoda rauhallinen tilanne, metsästettävää eläintä ei jahdata. Metsästyksen etiikka perustuu hyvien metsästyskäytäntöjen hallitsemiselle. Metsästettäessä tulee päästä riittävän lähelle riistaa, jotta minimoidaan riski turhalle eläimen vahingoittamiselle huonojen osumien johdosta. Etiikkaan kuuluu myös mahdollisimman nopea ja eläimelle kivuton tappaminen välittömästi osuman jälkeen. Lisäksi eläimen kunnioittamiseen sekä metsästettäessä, kuten muutenkin kuuluu lihan mahdollisimman tarkka hyödyntäminen siten, että kaikki ruhon osat tulevat hyödynnetyksi.
Metsästyksessä usein käytetään myös riistanruokintaa. Se ei ole ihan sama miten sitä tehdään, vaan sille on olemassa omat eettiset ohjeet.
Riistan käsittely
Riistalihan laatuun voidaan vaikuttaa valitsemalla ampumisen jälkeen oikea lihan käsittelytapa (verenlasku, suolistus, nylky, paloittelu, varastointi, pakastus ja lihan valmistus). Riista tarvitsee raakakypsytystä, eli riiputtamista. Kuten kaikilla eläimillä, myös riistalla eläimen kuoltua sen lihakset supistuvat eläimessä olevien energiavarastojen huvetessa, ja ilmiötä kutsutaan Rigor Mortikseksi, kuolonkankeudeksi. Se poistuu muutaman päivän jälkeen. Jos liha kypsennetään tai pakastetaan ennen sitä, tulee valmistettavasta lihasta kuivaa ja sitkeää.
Riistalihan tarkastus, myynti ja käyttö
Lihantarkastus
Liha tulee ennen sen käyttöä tarkastaa hygieniasyistä. Raa’assa riistanlihassa voi olla esimerkiksi trikiiniriski, joka ei poistu kuumennuskäsittelyllä.
Metsästäjät voivat käyttää omaan käyttöönsä tarkastamatonta lihaa. Jos lihaa myydään eteenpäin, niin sitä koskevat jo tiukemmat lainsäädännön vaikutukset. Leikatun riistanlihan on oltava aina eläinlääkärin tarkastamaa.
Tarkastettaviin ruhon osiin vaikuttaa se, onko terveys- ja hygieniakoulutuksen suorittanut metsästäjä tarkastanut lihan jo etukäteen. Jos on, niin tarkastettavia ruhonosia vaaditaan vähemmän.
Poikkeukset lihantarkastuksessa
Tarkastamatonta lihaa voidaan rajoitetuin määrin myydä suoraan ravintoloihin, mutta silloin lihan tulee olla käsittelemätöntä ja leikkaamatonta.