Kestävä käyttö

Pienen populaation riski altistua populaatiota heikentäville äkillisille uhkille, kuten pandemioille tai luonnonkatastrofeille on suurta populaatiota korkeampi. Kestävän populaation on pysyttävä riittävän suurena ja geneettisesti monimuotoisena. Näin populaatioon ei ala kertyä liikaa esimerkiksi populaation kestävyyteen vaikuttavia dominoivia geenivirheitä. Kun populaatio, ja siten geenistö on laajaa, populaatio voi sopeutua ja selviytyä helpommin sekä lyhyellä, mutta erityisesti pitkällä aikavälillä. 

Alkuperäiskasvit ja -rodut ovat meillä aikaisemmin laajasti käytettyjä rotuja ja lajeja, joista on myöhemmin jalostettu tehokkaampia versioita. Jalostetussa kasvissa ja eläimessä käytetään vain tiettyjä ominaisuuksia omaavia yksilöitä, ja geenivaranto kapenee. Alkuperäisrodut pohjautuvat yleensä laajempiin eläinpopulaatioihin ja siten laajempaan perimään. 

Alkuperäiskasvit - ja rodut ovat jo luonnostaan sopeutuneet kasvualueiden ympäristöolosuhteisiin. Niiden elinvoimaisuus voidaan parhaiten suojata ja varmistaa ylläpitämällä kantoja ja kasvattamalla niitä. Alkuperäiskasvit voivat myös soveltua hyvin luomuviljelyyn, sillä ne ovat aikanaan sopeutuneet vähäravinteiseen viljelyyn. Alkuperäisrodut sopivat erityisen hyvin laidunnukseen, sillä ne ovat perimältään sopeutuneet Suomen olosuhteisiin ja niiden ravintotarpeet ovat jalostettuja eläimiä vähäisemmät.

Suomalaisia alkuperäisiä kotieläinrotuja ovat esimerkiksi: 

• • Naudat: Naudoista suomenkarja, kyyttö ja sarvekas kyyttö ovat suomalaisia maatiaiskarjarotuja. Ne ovat sopeutuneet pohjoisen ilmastoon ja niillä on hyvä kyky selviytyä vaativissa pohjoisissa olosuhteissa.
  • Lampaat ja vuohet: Suomessa esiintyviä maatiaislampaita ovat esimerkiksi ahvenanmaanlammas, suomenvuohi ja sarvellinen pässi. Ne ovat sopeutuneet pohjoisiin olosuhteisiin ja niitä arvostetaan lihan lisäksi niiden villan ja perinnemaisemanhoidon näkökulmasta.
  • Siat: Suomessa esiintyvä maatiaissika on nimeltään tietysti suomen maatiaissika.
  • Kanat: Suomessa esiintyviä maatiaiskanoja ovat muun muassa suomalainen maatiaiskana ja savitaipaleenkannan maatiaiskana.

Kestävä kanta tarkoittaa kasvi- tai eläinlajien käyttöä siten, että nykyisten sukupolvien käyttö ei vaaranna tulevien sukupolvien mahdollisuutta jatkaa niiden käyttöä. Käytön tulee olla sellaista, että se auttaa ylläpitämään ja suojelemaan ihmisille ja muille eliöille tärkeitä ekosysteemejä. Kestävä käyttö edistää myös kulttuurisen monimuotoisuuden ja perinteiden säilymistä.  

Vieraslajeihin littyy erilaisia termejä, kuten vieraslaji, haitallinen vieraslaji ja tulokaslaji. Tulokaslaji on levinnyt uudelle alueelle omin avuin, kun taas vieraslaji on levinnyt ihmisen toimesta. Haitallinen vieraslaji on sellainen, joka on viranomaisten päätöksellä asetettu torjuttavaksi. 

Vieraslajit ovat kasveja, eläimiä tai muita eliölajeja, jotka ovat levinneet luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle. Näitä lajeja kutsutaan myös ei-kotoperäisiksi tai invasiivisiksi lajeiksi. Leviäminen on pääosin tapahtunut ihmisen toimesta. Ne ovat voineet tulla esimerkiksi matkailun, kaupankäynnin tai puutarhakasvien levityksen myötä. Jossain tapauksissa niitä on tarkoituksellisesti tuotu esimerkiksi koristekasveina tai lemmikkieläiminä.

Vieraslajit ovat siksi haitallisia, että niillä on usein vähän luontaisia vastustajia ja näin ne syrjäyttävät muilta kasveilta tilaa. Tällä on vaikutusta monimuotoisuuden heikkenemiseen.

Haitallisen vieraslajin käyttäminen ruoanvalmistukseen on siten ympäristön monimuotoisuutta suojeleva teko!

Villit ovat luonnonvaraisia kasveja, jotka kasvavat ja lisääntyvät ilman ihmisen vaikutusta. Ne ovat osana paikallista luontoa ja ekosysteemiä, ja siten ne tarjoavat myös elinympäristön monille eliölajeille. Ne ovat sopeutuneet kasvamaan tietyissä olosuhteissa, ja niiden esiintyminen voi vaihdella sekä alueen että vuodenajan mukaan.

Joitakin luonnonvaraisia villejä kasveja on käytetty niiden lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi, joten siksi niiden käyttö vaatii siihen perehtynyttä osaamista.

Villien kasvien keruussa on kiinnitettävä huomiota poimintatapoihin. Kasvit poimitaan niin, että juuret jäävät maahan, ja pienistä kasvustoista ei poimita kaikkia lehtiä. Keruupaikkoja on lisäksi hyvä vaihdella, jotta kasvustot ehtivät toipua.

Alkuperäislajeista löydät kattavasti tietoa Maatiaisen sivuilta.  

Villiyrteistä yleistä tietoa löydät Metsähallituksen sivuilta.  

Tietoa ja hienoja villiyrttireseptejä löydät esimerkiksi Sami Tallbergin sivuilta. 

Vieraslajeista löydät ajantasaista tietoa Luken ylläpitämiltä sivuilta.