Marjat
Marjoja on luonnon-, metsä- ja viljeltyjä eli puutarhamarjoja. Osa marjoista on luumarjoja ja kerrannaisluumarjoja. Marjoissa on niin paljon ravinteita, että niiden käyttöä kannattaa vähän vaihdella. Osa marjoista on myrkyllisyytensä vuoksi ravinnoksi kelpaamattomia.
Marjojen maku vaihtelee makeasta kirpeän happamaan. Yleensä makeus ja terveellisten ainesosien pitoisuudet kasvavat marjan kypsyessä. Marjan kypsymisen aikana niiden väri tummuu, ja marjojen väriaineiden eli polyfenolien määrät kasvavat.
Marjat sopivat käytettäväksi sellaisenaan, mehuiksi ja hilloiksi. Niitä voi kuivata, tai osasta valmistaa vaikkapa likööriä.
Kotimaisia marjoja ei tarvitse kuumentaa, mutta yleensä ne on hyvä huuhtoa ennen käyttöä. Ulkomaiset marjat pitää aina kuumentaa useamman minuutin ajan (Ruokaviraston ohje), sillä ne saattavat sisältää ruokamyrkytysten aiheuttajia.
Marjat sisältävät paljon arvokkaita ainesosia, mutta vain vähän energiaa. Niillä on huipputason ravintoainetiheys pienessä, värikkäässä, tehokkaassa ja kauniissa paketissa. Marjat sisältävät vitamiineja, flavonoideja ja kivennäisaineita. Niissä on arvokkaita siemenöljyjä, ja enemmän kuituja kuin hedelmissä.
Marjojen syönti saattaa vähentää diabeteksen riskiä. Lisäksi näyttää siltä, että runsas marjojen syönti suojelee sekä muistia että silmiä. Marjat myös parantavat suoliston toimintaa (suoliston hyvinvointi on ihmisen vastustuskyvyn tärkeimpiä osia) erilaisten kuituyhdisteiden kautta, joita suoliston hyvät bakteerit käyttävät kasvaakseen.
Metsämarjat kasvavat ilman koneellista viljelyä, lannoitusta tai torjunta-aineita vapaasti poimittaviksi. Luonnonmarjojen käyttö on ympäristöystävällinen ja vastuullinen valinta.
Kotimaiselle viljellylle marjantuotannolle voidaan myöntää Laatutarha-ohjeistuksen perusteella Sirkkalehti-merkki. Siinä on huomioitu tuotteiden turvallisuus, mahdollisimman pieni ympäristökuormitus ja työntekijöiden työolot.
Marjatilat voivat ilmoittaa käyttävänsä biologista kasvinsuojelua (IPM). Biologisessa kasvinsuojelussa viljeltyä kasvia pyritään suojelemaan muiden biologisten tai mekaanisten torjuntamenetelmien avulla, ja siten välttämään torjunta-aineiden käyttöä. Joissain tilanteissa on kuitenkin perusteltua käyttää kasvinsuojeluaineita. Niiden käyttö on luvanvaraista, eikä niitä tulisi koskaan käyttää perusteetta. Paras keino ehkäistä tauteja on taito pitää kasvusto terveenä ja kasvuolosuhteet ihanteellisina.
Marjat eivät kestä pitkää säilytystä. Pyri käyttämään ne mahdollisimman pian. Säilytä marjat puhtaassa kylmävarastossa (kellari tai jääkaappi) +4– +8 °C lämpötilassa, pakasta tai kuivata ne.
Pakastaminen kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti poiminnan jälkeen. Pakastimen kannattaa olla mahdollisimman kylmä, jotta marjoissa oleva vesi jäätyisi pieninä kiteinä. Hitaasti jäätyvä vesi muodostaa suuria kiteitä, jotka rikkovat marjojen rakennetta ja vaikuttavat siten makuun ja ravintoaineiden säilyvyyteen.
Marjojen rakenteen ja C-vitamiinin kannalta sulatus on tärkeämpää kuin pakastus. Marjapakasteet kannattaa sulattaa nopeasti mikrossa tai lämpimässä vesihauteessa, jotta C-vitamiinia tuhoutuisi mahdollisimman vähän ja marjojen rakenne pysyisi hyvänä.
Voit myös kuivata marjoja. Kuivattaessa on tärkeää, ettei lämpötila nouse yli +50 °C. Liian korkeassa lämpötilassa marja kiehuu omassa mehussaan, eikä se haihdu kuoren läpi.
Eri marjat kypsyvät eri aikoihin keskikesästä myöhäiseen syksyyn. Keskikesällä kypsyviä marjoja ovat ahomansikka, mesimarja, mustikka, lakka ja vadelma. Loppukesällä ja syksyllä kypsyvät puolukka, isokarpalo, katajanmarja, pihlajanmarja ja variksenmarja.
