Ankanmunat
Ankanmunat eivät periaatteessa juurikaan eroa kananmunista. Ne ovat kuitenkin noin puolitoista kertaa suurempia, ja niiden ravintoarvot ja proteiinipitoisuus ovat myös korkeampia. Ankanmunat ovat erityisen edukseen leivonnassa, jossa niiden avulla saadaan aikaiseksi hyvä vaahto. Ankanmunan proteiinit sopivat joillekin kananmuna-allergisille, mutta tätä tulee testata harkiten ja varoen.
Ankanmunassa on kananmunaan verrattuna hieman vahvempi aromi. Munat ovat noin puolentoista kananmunan kokoisia. Keitettäessä ankanmunien vaaleat keltuaiset muuttuvat kirkkaan oransseiksi ja valkuaiset sinisävyisiksi.
Ankanmuna voidaan keittää, mutta se saattaa mennä keitettäessä hieman kumimaiseksi. Parhaimmillaan ankanmunat ovat munakkaissa ja leivonnassa, kun ruokaan halutaan kuohkeutta.
Kuumennus muuttaa munan nestemäisestä kiinteäksi, ja samalla se sitoo erilaiset raaka-aineet yhteen. Leivonnassa muna tuo kuohkeutta ja kauniin pinnan. Liika vatkaus saa kuitenkin proteiinit menettämään joustavuutensa, jolloin kuplat rikkoutuvat ja vaahto lässähtää.
Tuore muna hyytyy paremmin ja nopeammin kuin vanha. Vanhempi muna vatkautuu tuoretta paremmin, mutta vaahto ei ole niin pysyvää.
Vatkauksella vaahtoon saadaan eniten ilmaa, jos ensin vatkataan voimakkaasti, mutta melko hitaasti ja sitten lisätään nopeutta. Jos vaahtoa vatkataan liian pitkään, sen kimmoisuus katoaa. Huoneenlämpöinen muna vaahtoutuu kylmää paremmin, sillä sen pintajännitys on pienempi.
Tuore muna painuu vesikattilassa pohjaan ja jää kyljelleen. Jos muna pyrkii nostamaan toista päätään ylös, se on keski-ikäinen. Jos muna kelluu, se on vanha ja usein jo pilaantunut, tai ainakin lähellä sitä. Kelluminen johtuu siitä, että vanhentuneessa kananmunassa on enemmän kaasua.
Säilytä munat ensisijaisesti turvassa lämpötilanvaihteluilta. Paras säilytyslämpötila on +14 °C, mutta munia voi säilyttää myös huoneenlämmössä tai jääkaapissa. Niitä ei kannata säilyttää jääkaapin ovessa, sillä ne eivät pidä turhasta liikuttelusta. Munat kannattaa pitää tylppä pää ylöspäin.
