Munat

Muna kuohkeuttaa, sitoo ja suurustaa, sekä antaa väriä ja makua erilaisiin ruokiin. Munia voi käyttää eri tavoin kypsennettynä, tai joitain munia voi käyttää myös raakana. Suomalaisissa ja ruotsalaisissa kanojen ja kalkkunoiden munissa on todennetusti maailman vähiten salmonellaa. 

Tuore muna hyytyy paremmin ja nopeammin kuin vanha. Vanhempi muna vatkautuu tuoretta paremmin, mutta vaahto ei ole niin pysyvää. Vatkauksella vaahtoon saadaan eniten ilmaa, jos ensin vatkataan voimakkaasti, mutta melko hitaasti ja sitten lisätään nopeutta. Jos vaahtoa vatkataan liian pitkään, sen kimmoisuus katoaa. Huoneenlämpöinen muna vaahtoutuu kylmää paremmin, sillä sen pintajännitys on pienempi. 

Tuore muna painuu vesikattilassa pohjaan ja jää kyljelleen. Jos muna pyrkii nostamaan toista päätään ylös, se on keski-ikäinen. Jos muna kelluu, se on vanha ja usein jo pilaantunut, tai ainakin lähellä sitä.  Kelluminen johtuu siitä, että vanhentuneessa kananmunassa on enemmän kaasua.

Monimuotoisuus

Kaupallisissa tuotantopaikoissa on usein samoja, tehokkaampaan tuotantoon jalostettuja eläinrotuja. On hyvä pitää lintulajien kirjo mahdollisimman monipuolisena ja tukea myös pienempien, alkuperäis- tai maatiaislajien olemassaoloa. 

Ympäristövaikutukset

Munantuotannon ympäristövaikutukset ovat muihin eläinkunnan proteiineihin verrattuna pieniä, pääosin johtuen siipikarjan lyhyestä eliniästä. Ympäristövaikutuksia kuitenkin syntyy erityisesti eläinten rehuviljelystä, lannasta ja eläinten pitopaikkojen energiankäytöstä.   

Rehut

Käytetyllä rehulla on suuri merkitys munan lopulliseen makuun. Jos lintuja on ruokittu viljalla, se voidaan mainita. Tällöin viljan tulee kattaa vähintään 60 % rehusta. Jos puhutaan tietystä viljalajista rehun osana, sen määrän täytyy olla vähintään 30 %. 

Soijan käyttö rehuna on ongelma, koska sen kasvatuksen tieltä raivataan metsää, joka muuten pitäisi yllä monimuotoisuutta ja sitoisi ilmakehän hiiltä. Soijarehuksi kannattaa valita sertifioitua soijaa. 

Lattia- ja ulkokanaloissa, ja erityisesti luomukanaloissa hiilijalanjäljet ovat virikehäkkejä suurempia, sillä virikehäkeissä rehut käytetään tehokkaammin hyväksi. Luomutuotannossa käytettävien rehujen tuotanto ei myöskään ole yhtä tehokasta. 

Munia voi kutsua GMO-vapaiksi, jos munivia lintuja ei ole missään vaiheessa ruokittu muuntogeenisellä rehulla. 

Vesistövaikutus

Eläintuotannolla on vaikutusta vesistöjen rehevöitymiseen. Päästöt syntyvät pääosin rehun viljelystä ja eläinten tuottamasta lannasta. Käytännössä nämä ovat joko typpi- tai fostorikuormaa. Joskus lantaa käytetään hyväksi pelloilla, mutta silloin tulee huomioida tarkkaan pellon vastaanottokyky. Usein yli menevä määrä valuu eri reittejä pitkin vesistöihin. Luomutuotanto yleisesti aiheuttaa muuta tuotantoa enemmän rehevöitymistä siinä käytettyjen rehujen takia. 

Eläinten hyvinvointi

Tuotantoeläinten hyvinvointiin kuuluvat kasvatukseen liittyvien seikkojen lisäksi kuljetukset ja teurastus. Valitusta tuotantotavasta riippumatta oleellista on se, miten ihmiset kohtelevat ja hoitavat eläimiä. 

Monet eläimet voivat sitä paremmin mitä väljempää niillä on, ja mitä paremmin ne pääsevät toteuttamaan lajinomaista käyttäytymistään. Usein tämä myös edellyttää enemmän panostusta, ja siten tarkoittaa myös kalliimpaa tuotantohintaa. 

Linnuilla kuivikkeeksi sopii esimerkiksi turve, sillä se pitää lintujen jalkapohjat terveenä. Orrelle ja muille tasoille pääsy ovat tärkeitä linnun lepäämispaikkoja. Nokkiminen on linnun luontainen tapa etsiä ravintoa. Virikkeiden puute saattaa johtaa lintujen keskinäisiin ongelmiin, ja tästä syystä joissain maissa typistetään lintujen nokat. 

Lintujen kasvunopeus vaikuttaa lintujen terveyteen. Liian nopeasti kasvavilla linnuilla saattaa ilmetä ongelmia luustossa ja verenkiertoelimistössä. Tämä saattaa johtaa esimerkiksi lintujen rintalastojen murtumiin. Luomu- ja ulkokasvatuksessa sekä maatiaislajeilla lintuja kasvatetaan hitaammin, jolloin tätä ongelmaa on harvemmin. 

Säilytettävien munien tulee olla tuoreita, puhtaita ja kuivia. 

Säilytä munat turvassa lämpötilanvaihteluilta, auringonvalolta, iskuilta ja hajuilta. Paras säilytyslämpötila on +14 °C, mutta munia voi säilyttää myös huoneenlämmössä tai jääkaapissa. 

Niitä ei kannata säilyttää jääkaapin ovessa, sillä ne eivät pidä turhasta liikuttelusta. Munat kannattaa pitää tylppä pää ylöspäin. 

Munien kuntoa voi testata kelluntatestillä, jossa tuore muna painuu pohjaan, kun taas vanha nousee pintaan.