Vihannespaprikat
(Capsicum annuum Grossum)
Vihannespaprikoiden maku vaihtelee lajikkeittain ja väreittäin, mutta yleisesti voidaan sanoa, että paprikan maku on mieto, raikas ja makea.
Vihannespaprikoita on runsaasti erilaisia lajikkeita. Niitä on punaisia, oransseja, keltaisia ja ruskeita tai mustia. Vihreät paprikat ovat raakoja, mutta paprikan kaikki kypsymisvaiheet soveltuvat ruuaksi. Muoto vaihtelee kulmikkaasta tylppäkärkiseen ja suippoon. Sisältä paprika on ontto ja lokeroinen.
Vihannespaprika sopii sellaisenaan syötäväksi, sen voi grillata, marinoida, wokata,täyttää se uuniin paistettavaksi tai tehdä siitä vaikka pikkelssiä.
Vihannespaprikan mietous on vahinko, ja johtuu vain yhden kasvigeenin mutaatiosta. Vihannespaprikat eroavat chilipaprikoista siten, että niistä puuttuu tulisuutta aiheuttava kapsaisiini. Scovillen tulisuutta mittaava asteikko lähtee vihannespaprikasta nollasta, eli se ei ole lainkaan tulinen.
Paprika on yksi parhaista C-vitamiinin lähteistä ja se on jopa appelsiinia C-vitamiinipitoisempi. Tästä syystä paprikan käyttö kannattaa ajoittaa aamuun illan sijaan. Antioksidanttinen C-vitamiini pitää meidät usein pirteänä ja hereillä.
Paprika sisältää myös paljon erilaisia muita antioksidantteja.
Ihanteellinen säilytyslämpötila paprikalle on +10–14 °C astetta. Paprika tulee säilyttää muovin sisällä, ettei se kuivu.
Korjaa paprikat kesällä tai alkusyksystä.
