Herneet
(Pisum sativum)
Hernekeitto kuuluu torstaihin ja laskiaiseen, tuoreet herneet kesäpäivään. Herne on vanha viljelykasvi, jota viljellään ihmisravinnoksi ja rehuksi. Yleensä herneistä syödään siemenet, eli herneet, mutta joskus palotkin ovat syötäviä, kuten taittoherneessä. Herneet ovat kypsinä vihreitä ja makeita, muodoltaan pyöreitä tai kulmikkaita ja joskus ryppyisiä.
Herneissä on paljon proteiinia. Herneitä voidaan käyttää tuoreina, kuorittuina tai kuivattuina. Herneet ryhmitellään peltoherneisiin ja tarhaherneisiin. Suomessa viljellään erityisesti tarhahernettä (P. sativum var. sativum). Tarhaherneet voidaan edelleen jaotella silpo-, silpoydin-, taitto- ja sokeriherneisiin.
Tuoreet tai pakastetut herneet sopivat hyvin salaatteihin, lisäkkeiksi, lämpimiin ruokiin tai vaikka tahnoihin. Niitä voi napostella myös sellaisenaan. Jotkut lajikkeet voi syödä palkoineen esim voin kera.
Kuivatut herneet tulee liottaa mieluiten yön yli ennen käyttöä ja keittää pehmeiksi. Kuivatuista herneistä syntyy esimerkiksi herkullinen hernekeitto.
Herneiden sokeripitoisuus nousee niiden kasvaessa, mutta samalla niiden makeus vähenee.
Herneen vihreä siemen muuttuu tuleentuessa vaaleankellertäväksi, jolloin sen maku muuttuu hyvin miedoksi. Tuleentuneita herneitä käytetään lihankorvikkeiden valmistukseen ja Ruotsissa myös hernekeittoon.
Herneessä on korkea antioksidanttipitoisuus, joka auttaa myös useiden sairauksien ehkäisyssä.
Ympäristövaikutukset
Herne sitoo maahan typpeä, ja herneiden kasvatus koituu koko kasvimaan hyödyksi. Hernettä käytetään usein maanparannukseen.
Vain harva hyönteinen voi pölyttää herneen kukkia, herne on itsepölyttyvä.
Tuoreita herneitä säilytetään muovipussissa +2 – +5 °C asteen lämpötilassa, niin lyhyt aika kuin mahdollista. Herneet ovat arkoja omenien ja tomaattien erittämälle etyleenikaasulle, joten niitä ei kannata säilyttää samassa tilassa.
Pakastusta varten herneet kiehautetaan 1—2 minuuttia ja jäähdytetään. Kiehautus lopettaa vihannesten entsyymitoiminnan ja parantaa pakasteen säilyvyyttä.
Herneiden satokausi on heinäkuusta eteenpäin. Satokausi jatkuu pidempään, jos palkoja korjataan 2–3 kertaa viikossa.
