Sinihomejuustot
Sinihomejuustoja on ainakin nimisuojattuja gorgonzolaa, roquefortia, valdeonia ja stiltonia, mutta myös montaa muuta. Niillä kaikilla on yhteistä sinihomeen muodostama pintakuvio ja sinihomeen aromi, mutta niiden välillä sekä maussa, rakenteessa ja aromin vahvuudessa voi olla suuriakin eroja.
Sinihomejuustot sopivat ruoanvalmistukseen, leivontaan ja syötäväksi sellaisenaan.
Homejuustojen uskotaan syntyneen vahingossa, kun luolissa kypsytettyihin juustoihin tarttui luolaston bakteerikantaa, joka alkoi muodostaa juustoon homekasvustoa.
Sinihomejuustoissa kasvaa sinertävää homekasvustoa, joka kasvaa juuston sisässä. Useimpiin sinihomejuustoihin pistellään erikseen käytäviä, joita pitkin home voi kasvaa, mutta joissakin kasvu tapahtuu ilman niitä. Sinihomejuustojen valmistuksessa käytetään vain tiettyjä Penicillium-suvun homekantoja, jotka tuottavat halutun kaltaisia aromeja. Homeiden tehtävänä on pilkkoa juuston proteiineja ja rasvaa, jolloin juusto saa sille ominaisen makunsa ja rakenteensa.
Oikein säilytetyssä homejuustossa viljelty homekanta on niin vahva, etteivät muut haitalliset homeet menesty siinä.
Juusto säilyy parhaiten alle +8 °C jääkaapissa. Juusto kannattaa säilyttää omassa pakkauksessaan, tai rasiassa tai tiiviisti muovikelmuun käärittynä. Juustot eivät pidä valosta. Juustoja voi myös pakastaa.
