Kalat
Suomalaiselta avomereltä pyydetään pääosin silakkaa, kilohailia ja turskaa. Sisävesistä pyydetään muikkua, siikaa, kuhaa ja ahventa. Meidän rannikkovesiltämme nostetaan siikaa, kuhaa, ahventa ja lohta.
Osa kaloista on rasvaisempia, ja kalat myös syövät toisistaan eroavaa ravintoa, joilla molemmilla on oma vaikutuksensa niiden makuun. Joidenkin kalojen makuun vaikuttaa lisäksi myös pyyntiajankohta.
Tuore kala on aivan eri tuote, kuin viikon matkaa tehnyt. Tunnistat tuoreen kalan siitä, että sen silmät ovat kirkkaat, kosteat ja ulkonevat. Kalan pinnassa on lisäksi ohut ja kirkas limakerros, ja se tuoksuu puhtaalta ja raikkaalta. Jos haluat maksimoida kalan säilyvyyden, pyri ostamaan verestettyjä kaloja, sillä verestys parantaa sekä kalan makua, että säilyvyyttä.
Saat kalasta herkullista ruokaa paistettuna, uunissa, grillattuna, keitettynä tai graavattuna. Kala kannattaa muistaa ottaa kala puoleksi tunniksi huoneenlämpöön ennen kypsennystä. Kalan lihaksisto on pehmeää ja sen vuoksi kalaruoat kypsyvät nopeammin kuin liha.
Suomen kalamarkkinat perustuvat pääosin tuontikalaan, jonka osuus on 80 % markkinoilla olevasta kalasta. Suomen tärkein kauppakala on norjalainen kasvatettu lohi, vaikka meillä olisi hyviä kotimaisiakin ja norjalaista lohta monipuolisempia vaihtoehtoja.
Voit parantaa Itämeren tilaa ja keventää sen rehevöitymistä valitsemalla tiettyjä kalalajeja lautasellesi. Saat samalla uusia makuelämyksiä ja uusia tuoreita vaihtoehtoja.
Saat kalasta hyviä rasvahappoja ja proteiineja. Kala koostuu enimmäkseen vedestä (noin 75–80 %), mikä yhdessä vähärasvaisuuden kanssa tekee lihasta helposti kypsyvää mutta myös herkkää ylikypsennykselle.
Lihassyyt eli lihaskuidut ovat rakenteeltaan melko lyhyitä, mistä johtuu kalan lihaisa, mutta samalla murea ja helposti hajoava koostumus.
Monimuotoisuus
Tiesitkö, että vaikka osaa suomalaisista vaelluskaloista saa edelleen vapaasti kalastaa ja syödä, ne ovat uhanalaisia, erittäin uhanalaisia tai vaarantuneita. Osa suomalaisista kalalajeista, esimerkiksi sinisampi ja monni, on jo kadonnut kokonaan. Monen muun lajin tilanne alkaa olla erittäin tukala, kuten taimenen, kampelan ja turskan.
Syynä tähän eivät ole kalastajat, vaan se, että padot ja muut esteet tukkivat vaelluskalojen reitit takaisin kutemaan. Me perustamme tietomme WWF:n kalaoppaan tietoihin.
Lue lisää WWF:n kalaoppaasta >
Eläinten hyvinvointi ja lajityypillinen käytös
Ennen kuin voidaan puhua kalan hyvinvoinnista, on nostettava esiin se, että kalat voivat tuntea ja kokea muiden eläinten tavoin. Me emme osaa samaistua kaloihin yhtä hyvin kuin vaikka meille läheisiin koiriin, sillä kalojen ilmaisutapa ja elämänympäristö vedessä on meille vieras.
Kalojen hyvinvointiin voi kasvatuslaitoksissa vaikuttaa veden lämpötilalla, riittävällä happipitoisuudella ja riittävällä tilavuudella. Kalat viestivät, tuntevat kipua, oppivat, tiedostavat oman olemassaolonsa, vaikkakin eri kalojen älykkyydessä ja tavassa tiedostaa on suuriakin lajikohtaisia eroja. Kasvatuslaitoksissa yksi merkittävin eläinten hyvinvointiasia on teurastusta edeltävä tainnutustapa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Norjassa kalat tulee tainnuttaa sähköllä kärsimyksen minimoimiseksi. Monessa muussa maassa tainnuttaminen voidaan edelleen tehdä hiilidioksidilla.
Luonnonvaraiset kalat elävät vapaana, ja on todettu, että suuri osa niiden käyttäytymisestä perustuu siihen, mitä ne ovat elämänsä aikana oppineet joko itse tai toisilta kaloilta.
Ympäristövaikutukset
Kalastus on toistaiseksi tehokkain keino poistaa fosforia Itämerestä ja vähentää siten rehevöitymistä. Tehostamalla silakan ja erityisesti kasvaneiden särkikalakantojen kalastusta voidaan torjua rehevöitymistä.
Itämereen on valunut vuosien ajan ravinteita, joiden tiedetään lisäävän levien kasvua. Tämä osaltaan kuluttaa vedestä happea. Särjet syövät vedestä eläinplanktoneita, jotka käyttävät ravintonaan vedessä olevia kasviplanktoneita, eli leviä. Syömällä särkikaloja osallistumme siis rehevöitymisen estämiseen
On laskettu, että jos jokainen suomalainen söisi kerran kuukaudessa särkiaterian, se poistaisi Itämerestä 80 miljoonaa kiloa levää. Hoitokalastusta onkin käytetty nopeuttamaan rehevöityneiden järvien toipumista.
Kala alkaa vanheta sillä hetkellä, kun se nostetaan vedestä. Voit kuitenkin itse vaikuttaa säilyvyyteen esimerkiksi ostamalla valmiiksi käsiteltyjä kaloja tai perkaamalla ne mahdollisimman pian. Kalan pilaantuminen alkaa aina sisälmyksistä ja kiduksista, joten niiden poistoa ei kannata pitkittää. Perattu tuore kala säilyy jäissä hyväkuntoisena 2–7 päivää ja filee 2–4 päivää.
Jääkaapissa kala ei säily kahta päivää pidempään, vaikka se olisi sijoitettu sen kylmimpään osaan. Saat hieman lisää säilyvyyttä kypsentämällä kalan heti ja säilyttämällä sen sitten jääkaapissa.
Pakkasessa kala säilyy parin kuukauden ajan, mutta sen laatu alkaa heiketä jo muutamassa viikossa.
Kalojen pyyntiajat vaihtelevat kalalajien mukaan.
