Speltit
(Triticum spelta)
Speltti on maailman vanhimpia viljeltyjä viljoja. Spelttivehnää eli spelttiä on kutsuttu myös alkuvehnäksi. Alkuvehnänimitys tulee siitä, että se on arviolta noin tuhat vuotta vanha vilja. Speltin vaatimattomuutta ravinteiden ja kasvupaikan suhteen saadaan parhaiten hyödynnettyä luonnonmukaisessa viljelyssä. Sen jyvien kuori antaa sille hyvän suojan kasvitauteja ja tuholaisia vastaan.
Speltin tutkimus voimistui vuosituhannen alussa, ja sillä onkin monia hyviä ravitsemuksellisia ominaisuuksia, kuten sen soveltuvuus monelle herkkävatsaiselle. Lisäksi vehnään verrattuna speltin proteiinipitoisuus on huomattavan suuri.
Speltin maku on herkullinen, maltainen ja ehkä hieman pähkinäinen. Speltin jyviä peittää tiivis, suojaava kuorikerros, jonka vuoksi speltti on ennen myllyssä jauhamista kuorittava.
Speltin siemeniä voit käyttää riisin tapaan. Idätettyjä siemeniä voit käyttää sellaisenaan, salaateissa, keitoissa, munakkaissa tai tehdä vaikkapa idätettyä viljapuuroa.
Siemeniä ei tule idättää kovin pitkään, usein 1–2 päivää riittää. Jos niitä idätetään kovin paljon pidempään, alkaa ne maistua hieman liian makeilta.
Speltin vaatimattomuutta ravinteiden ja kasvupaikan suhteen saadaan parhaiten hyödynnetyksi luonnonmukaisessa viljelyssä. Myös jyvien kuori antaa hyvän suojan kasvitauteja ja tuholaisia vastaan.
Iduissa ja versoissa on salmonellariski, joten ne tulee huuhdella ennen käyttöä. Parhaimmillaan ne ovat heti valmistumisen jälkeen. Valmiit idut ja versot säilytetään kylmässä, +2–5 °C asteessa. Ne säilyvät jääkaapissa noin viikon.
Speltti korjataan vehnäsadon kanssa suunnilleen samoihin aikoihin loppukesästä.
