Yleisperunat

Yleisperunat ovat monikäyttöisiä. Ne pysyvät keitettäessä kohtalaisen hyvin kasassa, ja ne sopivat laatikoihin, kiusauksiin ja lohkoperunoiksi. 

Perunassa on luonnostaan kasvin omia torjuntamyrkkyjä, glygoalkaloideja. Suurina annoksina glykoloidit aiheuttavat perunaan kitkerän sivumaun, ja ne ovat lievästi myrkyllisinä terveydelle haitallisia. Ne voivat aiheuttaa vatsa- tai suolistokipua, ripulia, oksentelua ja hermosto-oireita. Suomalaisissa perunoissa pitoisuudet ovat yleisesti ottaen matalia, mutta uusissa perunoissa, varhaisperunoissa tai varastoinnissa kolhiintuneissa perunoissa pitoisuudet ovat saattaneet nousta. Pitoisuudet vaihtelevat eri lajikkeiden välillä, ja suurin sallittu pitoisuus in 200 mg/kg, suomalaisissa perunoissa pitoisuus on noin 80 mg/kg. 

Perunalla on lajikkeesta riippuen melko korkea glykeeminen indeksi, ja peruna nostaa nopeasti verensokeria. Siihen voi kuitenkin vaikuttaa antamalla perunan jäähtyä kylmäksi, jolloin indeksi laskee 30-40 prosenttia, tai kuumentamalla perunan vielä uudestaan jäähtymisen jälkeen. 

Monimuotoisuus

Perunat ovat hyvin yleisesti käytetty kasvi. Jos haluat tukea lajien monimuotoisuutta, voit valita maatiais- tai alkuperäislajikkeen. Ne poikkeavat suuresti nykyisistä lajikkeista. Ne ovat usein heikkosatoisia ja hankalasti kuorittavia muhkuraisen muotonsa takia, mutta samalla ne tuovat vaihtelua ruokapöytään. 

Ympäristövaikutukset

Peruna vaatii merkittävästi vähemmän energiaa, vettä ja peltopinta-alaa kuin esimerkiksi riisi tai  pasta, joten jos haluat valita lisukkeen ympäristösyistä, peruna on hyvä valinta. 

Peruna on hyvä säilyttää pimeässä ja viileässä. Paras säilytyslämpötila on noin +4-6 °C astetta. Lämpimässä perunat pehmenevät, kuivuvat ja alkavat itää. Kylmässä niiden tärkkelys alkaa muuttua sokeriksi. Nykyisin aika harvassa paikassa on enää perunakellareita, joten hyvä vaihtoehto säilytyspaikaksi on jääkaapin vihanneslokero. 

Peruna nostetaan viimeistään syys-lokakuun vaihteessa ennen pakkasten tuloa.