Lohet
(Salmonidae)
Lohikalat jaetaan kolmeen alaheimoon; varsinaisiin lohiin, siikoihin ja harjuksiin. Lohia on eri tavoin kasvatettuja tai pyydettyjä. Suomalaiset syövät pääasiassa Norjassa kasvatettua lohta.
Lohi on rasvaista ja punertavaa. Lohen lihan rasvapitoisuus voi vaihdella 10–18 prosenttiin. Lohella on isot, melko helposti erotettavat ruodot. Yleisesti lohikalojen tyypillinen tuntomerkki on selkäevän takana lähellä pyrstöä oleva rasvaevä. Lohi voi kasvaa yli puolitoistametriseksi vonkaleeksi, ja painaa yli 30 kiloa. Uroksille, eli kojamoille kasvaa kutuajan lähestyessä komea koukkuleuka.
Lohi on arvostettu kala ja siitä voit valmistaa erilaisia ruokia, kuten uunilohta, lohikeittoa, sushia, lohilaatikkoa, loimulohta ja lohimedaljonkeja. Lohta voi savustaa ja graavata.
Lohi saa planktonäyriäisten sisältämää väriainetta syömistään äyriäisistä, levistä, silakoista ja kilohaileista. Jos lohen liha on vaaleaa, voi olla, etteivät silakat ja kilohailit ole saaneet riittävästi äyriäisiä ravinnokseen.
Kasvatettuun loheen väriaine lisätään keinotekoisesti. Punaisen värin saa aikaan astaksantiini ja lohen mäti varastoi astaksantiinia.
Monimuotoisuus
Olemme menettäneet yli 90 prosenttia luontaisista lohikannoistamme. Suomessa Itämeren ja Jäämeren lohikannat ovat vaarantuneita ja Saimaan järvilohikanta on äärimmäisen uhanalainen, uhanalaisempi kuin saimaannorppa.
Suurin uhanalaisuuteen vaikuttava syy on jokien patoaminen vesivoiman tarpeisiin, sillä padot estävät lohia nousemasta lisääntymisalueilleen. Lohet ovat kärsineet myös suurista kalastuskiintiöistä ja – käytännöistä. Mereen vaeltava lohi on sallittu saalislaji sen uhanalaisuudesta huolimatta.
Villit ja suurikokoiset kalat nousevat ensimmäisinä jokiin kutemaan. Kun niitä pyydetään, se vaarantaa pahimmillaan koko kannan.
Uhanalaisuutta on yritetty korjata istuttamalla jokisuihin ja merialueelle kalanviljelylaitoksilla kasvaneita lohia, mutta istutukset eivät ole kyenneet estämään kantojen vaarantumista.
Ympäristövaikutukset
Lohi syö järvissä ja merellä pääasiassa kuoretta, muikkua, silakkaa ja piikkikaloja. Poikaset syövät joessa pääasiassa erilaisia selkärangattomia, ja isommat jokipoikaset käyttävät myös kalaravintoa. Lohien syömät pikkukalat käyttävät omana ravintonaan rehevöitymistä vähentäviä eläinplanktoneita. Lohien määrän kasvu suojelee Itämerta rehevöitymiseltä.
Tuotantotavat
Lohta kasvatetaan kalankasvattamoissa. Ne voivat olla joko merellä olevia, tai kiertovesilaitoksia. Niissä kalat eivät pääse toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään, mutta kalakannat eivät vaarannu kasvatetun kalan syömisestä.
Kiertovesilaitokset ovat ympäristöystävällisempiä kalankasvattamoita, sillä niissä vesi puhdistetaan ennen palauttamista vesistöön. Kalankasvatuslaitoksella veteen joutuu kalojen rehua, lääkkeitä ja ulosteita. Kalankasvattamot pystyvät nykyisin vähentämään ympäristökuormaansa aiempaa paremmin.
Tuoreen kalan säilytyslämpötila on mahdollisimman lähellä nollaa astetta. Tuore kala kannattaakin valmistaa ruoaksi vuorokauden sisällä ostohetkestä.
Savustettu tai paistettu kala sen sijaan säilyy pari kolme päivää
