Kirjolohet
(Oncorhynchus mykiss)
Kirjolohesta käytetään joskus myös sateenkaarirautun, kirjotaimenen, forellin tai meriforellin nimeä. Vaikka puhekielessä lohi ja kirjolohi menevät sekaisin, kirjolohi on eri kala kuin lohi. Lohi ja kirjolohi eivät ole edes kovin läheistä sukua toisilleen.
Kirjolohi on noin 40-70 cm pitkä ja noin 1-5 kilon painoinen kala. Lohi on kirjolohta suurempi, kirjolohi taas lohta värikkäämpi. Lohi on myös kirjolohta rasvaisempaa, kun taas kirjolohi kiinteämpää.
Kirjolohi on yksi suomalaisten eniten käyttämistä kaloista. Siitä voit valmistaa keittoja, pastoja tai kalan voi graavata. Se sopii susheihin, tai voit tuorekypsyttää sen sitruunahapolla. Kirjolohi sopii myös uuniin tai grilliin.
Kirjolohta on monessa muodossa, esimerkiksi kokonaisena, fileenä tai jollakin tavalla jalostettuna. Muodosta riippumatta se on aina perattu ja verestetty eli veri on laskettu pois.
Kirjolohen punertavan värin aiheuttavat luonnossa ravinnosta saatavat punaiset karotenoidipigmentit astaksantiini ja kantaksantiini. Luonnossa lohet syövät esimerkiksi katkarapuja, jotka ovat taasen syöneet mikroleviä ja kasveja joissa astaksantiinia on. Astaksantiinia tarvitaan muun muassa mädin tuottamiseen. Kasvatetuilla kaloilla astaksantiinia lisätään kalan rehuihin. Astaksantiini on kemialliselta muodoltaan hyvin lähellä A-vitamiinia.
Kirjolohet kuuluvat rasvaisiin kaloihin, ja sitä kautta sisältävät paljon terveydelle hyvää rasvaa ja omega-3-rasvahappoja.
Kirjolohi sietää lohta paremmin erilaisia vaihteluita veden laadussa. Kuitenkin usein vesien happamuus estää lajia lisääntymästä.
Uhanalaisuus
Kirjolohi on Suomen luonnossa luokiteltu paikallisesti haitalliseksi ja tarkailtavaksi vieraslajiksi. Sitä ei ole luokiteltu uhaksi esimerkiksi napapiirin pohjoispuolella olevalle uhanalaiselle taimenelle, mutta tilannetta tarkkaillaan. Onkin syytä arvioida minne kirjolohta kannattaa istuttaa, jotta jäljellä olevat luontaiset taimenkannat eivät vaarannu.
Ympäristövaikutukset
Kirjolohen kasvatuksella on edelleen haitallisia paikallisia vaikutuksia esimerkiksi veden ja pohjan laatuun. Kuitenkin tilannetta on parannettu erilaisten ruokintatekniikoihin ja rehujen kehittyminen sekä tuotantomäärien vähentyminen. Tilannetta pyritään myös korjaamaan siirtämällä kalankasvatusta pois ympäristövaikutuksille herkemmiltä alueilta.
Tuotantotavat
Kirjolohta kasvatetaan jonkin verran kiertovesilaitoksissa, joissa ympäristöä kuormittavat päästöt voidaan ottaa paremmin talteen. Lisäksi rehuissa on siirrytty enemmän kasvipohjaisiin tai Itämeren alueelta peräisin oleviin kaloihin, kuten silakkaan tai kilohailiin. Silakan ja kilohailin käyttö edistävät Itämeren rehevöitymisen vähentymistä.
Kala alkaa vanheta sillä hetkellä, kun se nostetaan vedestä. Voit kuitenkin itse vaikuttaa säilyvyyteen esimerkiksi ostamalla valmiiksi käsiteltyjä kaloja tai perkaamalla ne mahdollisimman pian. Kalan pilaantuminen alkaa aina sisälmyksistä ja kiduksista, joten niiden poistoa ei kannata pitkittää. Perattu tuore kala säilyy jäissä hyväkuntoisena 2–7 päivää ja filee 2–4 päivää.
Jääkaapissa kala ei säily kahta päivää pidempään, vaikka se olisi sijoitettu sen kylmimpään osaan. Saat hieman lisää säilyvyyttä kypsentämällä kalan heti ja säilyttämällä sen sitten jääkaapissa.
Pakkasessa kala säilyy parin kuukauden ajan, mutta sen laatu alkaa heiketä jo muutamassa viikossa.
