Kalkkunat
Kalkkunanliha on tullut erityisesti tunnetuksi amerikkalaisten juhlapyhien, kuten kiitospäivän kautta.
Kalkkunan liha on luonnostaan mureaa, sillä linnut teurastetaan yleensä nuorina. Kalkkunan liha on vähärasvaista ja vaaleaa, broilerin lihaa tummempaa, karkeasyisempää ja vähärasvaisempaa. Kalkkunan filee on vaaleaa ja maultaan mietoa, reisiliha punertavaa ja voimakkaamman makuista.
Voit käyttää kalkkunan kokonaisena, fileinä, suikaleina tai jauhelihana. Koipireidet sopivat hyvin uunissa kypsennettäväksi, pataan tai grillattavaksi. Suikaleet ovat luutonta reisilihaa ja rintafileetä. Käytä niitä patoihin, kastikkeisiin, wokkeihin ja keittoihin. Kalkkunan rintafilee on linnun vähärasvaisin osa, joka sopii uuniin, pannulle, grilliin tai pihviksi. Rintafileen voit valmistaa ruoaksi kokonaisena tai paloina. Voit valmistaa rintafileestä myös fileerullan. Sisäfilee on rintafileen sisin osa, joka sopii kypsennettäväksi kokonaisena tai paloiteltuna kastikkeisiin, patoihin ja wokkeihin. Eniten rasvaa on kalkkunan nahallisissa koipilihoissa, joista voit valmistaa jauhelihaa. Paistirullaan käytetään luutonta reisilihaa.
Villikalkkuna on alun perin kotoisin Meksikosta. Se on metsäkanalintu, ja kuuluu samaan fasaanien sukuun kuin metso, peltopyy ja viiriäinen.
Ympäristövaikutukset
Siipikarjan ympäristövaikutukset ovat lihantuotannon pienimpiä. Siipikarjan ympäristövaikutukset tulevat pääosin kahdesta tekijästä; käytetystä rehusta ja eläinten tuottamasta lannasta. Koska siipikarja elää lyhyemmän ajan kuin moni muu eläin, se myös kuluttaa vähemmän rehua ja tuottaa vähemmän lantaa.
Ympäristölle haitallinen soijantuotannon kasvu johtuu lihantuotannon ja siten rehuntuotannon kasvusta. Soijaa nykyisin korvataan yhä enenevässä määrin kotimaisella rehuherneellä ja härkäpavulla.
Tuotantotavat
Siipikarjaa voidaan kasvattaa laiduntamalla tai luomuna, jolloin eläimillä on mahdollista ulkoilla ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä.
Säilytä liha ja lihatuotteet alle +4 asteessa jääkaapissa.
