Kirvelit
(Anthriscus cerefolium)
Yleensä pelkästä kirvelistä puhuttaessa tarkoitetaan juuri maustekirveliä (ei saksankirveliä). Maustekirveli tuli Eurooppaan Etelä-Venäjältä ja Aasian länsiosista roomalaisten legioonien mukana. Maustekirveliä voi käyttää samalla tavoin kuin käyttäisit persiljaa.
Kirvelillä on kyky tuoda esiin muiden yrttien makua. Maustekirveli kuuluu osana perinteiseen "Fines herbes" -maustekimppuun. Sen maku sopiikin hyvin yhteen basilikan, rakuunan ja ruohosipulin kanssa.
Tuoreessa maustekirvelissä maistuu miedosti anis tai lakritsa. Kirvelillä on vaaleanvihreät pitsimäisen hienoliuskaiset lehdet ja pienet valkoiset kukat.
Maustekirveli myös keventää rasvaisten liha- ja kalaruokien makua. Jos ruuan maku on vahva, niin silloin kirveli helposti katoaa muiden aromien sekaan. Lämpimiin ruokiin se tulee lisätä vasta valmistuksen loppuvaiheessa.
Maustekirveli sopii käytettäväksi lähes kaikkiin ruuissa, erityisesti se sopii kasvis- ja sieniruokiin sekä sienisäilykkeisiin. Kokeile sitä myös mm. salaatteissa, keitettyjen perunoiden mausteena, erilaisissa keitoissa, papuruuissa, yrttivoissa ja -juustossa sekä munakkaissa.
Ranskalaisten ja tanskalaisten herkkuihin kuuluu kirvelin lehdistä ja kukista valmistettu makea kirvelikeitto.
Kirveli sopii myös jälkiruokiin. Kokeile maustaa sillä vaikka simaa, cocktaileja tai mocktaileja.
Yrttikosmetiikassa maustekirveliä on käytetty sen puhdistavan vaikutuksen vuoksi.
Maustekirveli sisältää runsaasti A- ja C-vitamiineja, ja siksi kasvi kannattaa käyttää mahdollisimman tuoreena.
Maustekirveli kestää huonosti kuivattamista, mutta jos säilöt sen öljyyn tai etikkaan, tai pakastat, niin saat aromin säilymään pidempään.
Maustekirveliä kannattaa korjata syötäväksi pitkin kesää.
