Taittoydinherneet
(Pisum sativum)
Taittoydinhernettä kutsutaan monissa maissa nimellä ”mangetout”, eli ”syö kaikki”, taittoydinherneistä voi syödä kaiken palkoineen. Meidän suomalaisten käyttämä nimi taas viittaa sen rapeaan kuoreen, joka napsahtaa helposti sitä taitettaessa. Taittoydinherneiden palot ovat paksuja, rapeita, makeita ja meheväreunaisia. Palko on parhaimmillaan syötäväksi kasvukauden alkuvaiheessa, kun herneen siemenet ovat vielä litteitä ja keskenkasvuisia. Niiden siemenet ovat hieman kulmikkaita.
Taittoydinherneet ovat parhaimmillaan tuoreena. Voit syödä niitä sellaisenaan, lisukkeina tai vaikka salaatissa. Herneistä saat myös herkullisia levitteitä ja tahnoja.
Rapeat palot sopivat hyvin salaatteihin. Voit myös kypsentää palkoja keittämällä tai paistamalla niitä parisen minuuttia.
Taittoydinherneet ovat sokeri- ja silpoydinhernelajikkeiden risteymiä, ja voit huomata niissä molempien ominaisuuksia.
Herneiden sokeripitoisuus nousee niiden kasvaessa, mutta samalla niiden makeus vähenee.
Herne sitoo maahan typpeä, ja herneiden kasvatus koituu koko kasvimaan hyödyksi.
Ympäristövaikutukset
Herne sitoo maahan typpeä, ja herneiden kasvatus koituu koko kasvimaan hyödyksi. Hernettä käytetään usein maanparannukseen.
Tuoreita herneitä säilytetään muovipussissa +2 – +5 °C lämpötilassa niin lyhyt aika kuin mahdollista. Herneet ovat arkoja omenien ja tomaattien erittämälle etyleenikaasulle, joten niitä ei kannata säilyttää samassa tilassa.
Pakastusta varten herneet kiehautetaan 1—2 minuuttia ja jäähdytetään. Kiehautus lopettaa vihannesten entsyymitoiminnan ja parantaa pakasteen säilyvyyttä.
Herneiden sadonkorjuu on heinä-elokuussa.
