Spelttivehnäjauhot
(Triticum spelta)
Speltti on maailman vanhimpia viljeltyjä viljoja, ja sitä on kutsuttu myös alkuvehnäksi. Alkuvehnä nimitys tulee siitä, että se on arviolta noin tuhat vuotta vanha vilja, josta nykyinen vehnä (T. aestivum ssp. aestivum) polveutuu.
Speltin maku on herkullisen maltainen ja ehkä hieman pähkinäinen. Se sopii makunsa puolesta monenlaiseen leivontaan.
Speltti sopii monipuolisesti leivontaan ja ruoanlaittoon muiden viljojen tavoin. Voit käyttää Speltin suurimoita, hiutaleita ja helmiä riisin ja ohran tapaan ruuanlaitossa.
Speltin jyviä peittää tiivis, suojaava kuorikerros, jonka vuoksi speltti on kuorittava ennen myllyssä jauhamista.
Speltillä on monia hyviä ravitsemuksellisia ominaisuuksia, kuten sen soveltuvuus monelle herkkävatsaiselle.
Vehnään verrattuna speltin proteiinipitoisuus on huomattavan suuri. Speltin sitko eroaa useista muista jauhoista siten, että speltti tarvitsee sekä pidemmän nostatusajan että korkeamman lämpötilan nostattaakseen taikinaa. Nostatuksen jälkeenkin taikina on pehmeämpää ja tilavuudeltaan pienempää kuin esimerkiksi vehnätaikina. Speltin sitkoa saa parannettua, jos taikinan laittaa jääkaappiin odottamaan.
Speltin paistolämpötila on alhaisempi ja leivonnaiset valmistuvat vehnätuotteita nopeammin.
Leivonnaiset säilyvät myös pidempään maukkaina, sillä speltillä leivottaessa ne eivät kuivu niin helposti.
Speltin hinta on usein moninkertainen tavanomaisiin viljoihin nähden.
Speltin vaatimattomuutta ravinteiden ja kasvupaikan suhteen saadaan parhaiten hyödynnetyksi luonnonmukaisessa viljelyssä. Myös jyvien kuori antaa hyvän suojan kasvitauteja ja tuholaisia vastaan.
Speltti varastoidaan kuorellisena, jolloin sen säilyvyys on parempi. Kuorinta tehdään vasta juuri ennen jauhatusta, mikä tekee speltin prosessoinnin vehnää kalliimmaksi.
Paras säilytyspaikka jauholle on kuiva ja pimeä kaappi, jossa ei ole voimakkaasti tuoksuvia ruoka-aineita, sillä jauhot imevät helposti itseensä hajuja.
Speltti korjataan vehnäsadon kanssa suunnilleen samoihin aikoihin loppukesästä.
