Tillit
(Anethum graveolens)
Tilli on Pohjois- ja Itä-Euroopassa tuttu juttu, mutta esim. Ranskassa ja Italiassa se on lähes tuntematon. Suomessa tilli on yksi vanhimmista käytetyistä maustekasveista. Tilliä kasvatetaan kahdessa eri muodossa: lehti- ja kruunutillinä.
Tilli on raikkaan tuoksuinen ja pehmeän aromaattinen. Tilleissä on eroa sekä kasvin koon, kasvatuspaikan maantieteellisen sijainnin ja kasvin iän mukaan. Tillinsiemenissä on voimakas, terävä tillin aromi.
Tillistä voi hyödyntää lehdet, kukat ja siemenet. Pohjoismaissa ruokia on totuttu maustamaan aromaattisilla tillin lehdillä. Tilliä syödään keitettyjen perunoiden kanssa, kalaruoissa, salaateissa, kastikkeissa ja keitoissa. Etelä-Euroopassa lehdet jäävät vähemmälle huomiolle. Lehtiä käytetään tuoreena, kuivattuna ja pakastettuna.
Kukkivia tillin latvoja, kruunutilliä, käytetään erityisesti kurkkusäilykkeissä. Tillin siemenet sopivat myös muiden säilykkeiden, marinadien, leivonnaisten, liharuokien sekä silakkalaatikon ja silakkarullien mausteeksi.
Pohjoisen Suomen valoisassa kesässä tillin lehdistöön ja versoon kehittyy enemmän aromiaineita kuin Etelä-Suomessa. Eteläisen Suomen tillin lehdet taas ovat italialaista versiota maukkaampia.
Aromien määrä tillissä vaihtelee myös kasvukauden mukaan. Aromeja on eniten pienissä, alle 10 senttisissä kasveissa, ja taas uudestaan kukkavaiheessa olevissa kruunutilleissä.
Tillin hedelmissä on 2–4% haihtuvaa öljyä, joka koostuu pääasiassa limoneenista ja karvonista. Haihtuvalla öljyllä on ruoansulatusta edistävä, kouristuksia laukaiseva ja kaasunmuodostusta vähentävä vaikutus.
Tilliä voi kuivattaa ja pakastaa.
Kruunutilli korjataan kukintavaiheessa. Siemensatoa Suomessa ei juuri saada, sillä siemenet eivät ehdi kypsyä kunnolla.
