Jauhosavikat
(Chenopodium album)
Jauhosavikka eli saviheinä on tuttu kasvimaan kitkijälle. Sitä viljellään Englannissa, Japanissa sen lehtiä syödään tuoreina ja suolaan säilöttynä. Saksassa sen kukat käytetään tuorejuustossa. Se oli meilläkin käytetty viljelykasvi siihen asti kunnes pinaatti syrjäytti sen.
Jauhosavikalla on maukkaat, makeat siemenet ja pinaattimaiset lehdet.
Toisin kuin monia muita villivihanneksia savikoita ei pidä syödä kypsentämättöminä, vaan jauhosavikat ovat esikäsiteltävä ryöppäämällä.
Jauhosavikka on lähellä pinaattia. Siitä voit tehdä pataruokia, keittoja ja puuroja. Se sopii hyvin munakkaaseen, lettuihin ja yrttiöljyyn. Sen nuoria versoja tai lehtiä voit hauduttaa pannulla öljyn, sipulin ja tomaatin kera. Kukkatähkät voit höyryttää tai käyttää niitä ruoanlaitossa parsakaalin tavoin. Lehdet sopivat esimerkiksi smoothieen tai tuoremehuksi. Jauhosavikan siemeniä voit käyttää kvinoan tavoin.
Jauhosavikasta voit käyttää hyväkuntoiset lehdet ja mahdolliset kukinnot. Kasvi kannattaa huuhtoa huolella. Vanhemmat lehdet voi keittää kerran tai kahdesti 2–3 minuutin ajan välillä vettä vaihtaen. Siemenet sisältävät hieman saponiinia, jonka voi poistaa huuhtelemalla ne ensin kylmässä ja sitten kuumassa vedessä. Kasvi sisältää oksaalihappoa, joten kasvi kannattaa syödä kalsiumpitoisten tuotteiden kanssa.
Oksaalihapon lisäksi jauhosavikka kerää maaperästä nitraatteja, joten niiden syömistä kannattaa vähän säännöstellä.
Jauhosavikan siemenillä on keittoa saostava ominaisuus.
Jauhosavikka on sukua kvinoalle.
Lehdet kannattaa kuivata tai pakastaa heti poimimisen jälkeen, sillä kasvi lakastuu nopeasti.
Pakastettavat lehdet on parasta ryöpätä, suola vähentää lehtien hyödyllisten kivennäisaineiden liukenemista ryöppäysveteen.
