Vihannesportulaukat
(Portulaca oleracea)
Vihannesportulaukka oli aiemmin laajalti viljelty vihanneskasvi Suomessa, mutta sen käyttö väheni 1900-luvulla. Se jaetaan kahteen alalajiin, joista toinen on rikkaportulaukka ja toinen vihannesportulaukka.
Vihannesportulaukalla on mehikasvien tapaan pullean mehevät, ruodittomat, kellanvihreät lehdet ja rapsakan mehukas varsi. Vihannesportulaukan lehdet maistuvat kirpeän happoisilta ja vähän suolaisilta. Maku muistuttaa hieman ketunleipää.
Vihannesportulaukan lehdet ja versot sopivat salaatteihin, kylmiin kastikkeisiin tai vaikkapa voileivän päälle. Vihannesportulaukkaa voit syödä raakana tai nopeasti pannulla kypsennettynä. Vihannesportulaukka antaa kypsennettäessä ruoille kermaisuutta.
Voit käyttää vihannesportulaukan kaikki osat, ja se kannattaa käyttää varsineen nuorena ennen kukintaa. Jos lehdet eivät ole enää ihan nuoria, ne ovat parempi kypsentää ja käyttää esim. pinaatin tapaan. Varsia ja paksuja lehtiä voi säilöä pikkelsiksi, ja myös pienet kukat voi syödä.
Vihannesportulaukka sisältää melatoniinia ja sen siemenissä on runsaasti Omega-3-rasvahappoja. Siinä on runsaasti A-, B- ja C-vitamiineja, ja mineraaleja kuten kaliumia, magnesiumia, kalsiumia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä.
Vihannesportulakka säilyy muutaman päivän jääkaapissa, jos sen juuret ovat vedessä.
Poimi varret ja lehdet talteen alkukesästä. Kukat muodostuvat yksittäin tai ryhminä lehtihankoihin loppukesällä.
