Ruusu- eli brysselinkaalit
(Brassica oleracea var. gemmifera)
Ruusukaalilla on voimakas omanlaisensa maku, joka tosin paahdettaessa muuttuu pähkinäisemmäksi. Ruusukaaleja on maailmassa monia erilaisia lajikkeita, mutta Suomessa ne ovat pääosin vihreitä ja pyöreäkeräisiä.
Ruusukaalit sopivat yleensä makupariksi voimakkaammille ruoille. Ruusukaalia on käytetty riistan, homejuuston, pekonin tai muiden vahvojen makujen kanssa.
Ruusukaaleja käytetään tyypillisesti kuumennettuina, mutta niitä voi käyttää myös raakana esimerkiksi raastettuna. Niitä voi valmistaa keittämällä, höyryttämällä, paistettuna pannulla tai uunissa.
Ruusukaalit voi halkaista tai kypsentää kokonaisena. Niistä kannattaa yleensä poistaa kannat ja päällimmäiset lehdet.
Säilytä ruusukaalia +2–+5 °C asteessa ja mielellään käärittynä suojamuoviin.
Ruusukaali voidaan varastoida, jolloin se säilyy hyvänä noin 6 viikkoa kun lämpötila on lähellä nollaa astetta. Varressa edelleen kiinni olevat kerät säilyvät sadonkorjuun jälkeen muutaman viikon pidempään.
Muiden kaalien tavoin ruusukaali on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä erittävien kasvisten vieressä.
Ruusukaalin satokausi on syksyllä, elokuusta ensimmäisiin pakkasiin asti. Ruusukaali kuuluu niiden kasvien joukkoon, jossa yöpakkaset parantavat kasvin makeutta, siksi ne kannattaakin nostaa vasta ensimmäisen pakkasyön jälkeen.
