Ruohosipulit

Jos tavallinen sipuli tuntuu liian vahvalta, mutta kuitenkin kaipaat sipulin umamista makua, valitse ruohosipuli. Ruohosipuli sopii salaattien sekaan, kala- ja äyriäisruokiin, keittojen koristeluun, kermaviilikastikkeisiin ja maustevoihin. Kokeile sitä yhdessä kirvelin, persiljan ja rakuunan kanssa, niin saat klassisen ranskalaisen fine herbes-yhdistelmän. Ruohosipulia kannattaa käyttää mahdollisimman tuoreena ja lisätä vasta valmiisiin ruokiin. Kuumennusta ruohosipuli kestää huonosti. 

Voit käyttää koko kasvin, sillä myös ruohosipulin kukat ovat syötäviä. Kukinta kuitenkin tyrehdyttää versokasvun ja kasvusto kuihtuu jo kesällä. Jos ruohosipuli pääse kukkimaan, se täytyy leikata alas uusien versojen kasvattamiseksi. 

Ruohosipulissa on sen verran vitamiineja, että hevosten kauroihin on sekoitettu ruohosipulia niiden piristämiseksi.  

Ruohosipuli sisältää runsaasti C-vitamiinia. Siinä on myös erittäin paljon rautaa ja A-vitamiinin esiastetta karoteenia. 

Monimuotoisuus

Ruohosipulit eli ruoholaukat ovat monivuotisia, tuppaina kasvavia yrttejä, jotka kuuluvat yleisimpiin maustekasveihin Suomessa. Niitä voi löytää myös luonnosta, pääosin Etelä- ja Lounais-Suomen saaristosta. Ruohosipulilla on Suomessa kaksi alalajia; kallioruoholaukka (Allium schoenoprasum ssp. schoenoprasum) ja ruijanruoholaukka (Allium schoenoprasum ssp. alpinum). 

Kallioruoholaukka on yleinen, mutta ruijanruoholaukkaa on vain Lapissa. Se on niin harvinainen, että se on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. 

Ruohosipuli viihtyy parhaiten viileässä, jääkaapissa, omassa suojapussissaan ja pystyasennossa.

Kuivaamista parempi säilöntämenetelmä on pakastaminen. Kuivatessa iso osa aromista haihtuu.

Ruohosipuli korjataan 3–4 kertaa kesässä, aina kun kasvi on kasvanut noin 15 cm:n korkuiseksi. Leikattaessa on jätettävä muutaman senttimetrin sänki.