Tattarit
(Fagopyrum esculentum)
Tattarista usein puhutaan viljana, vaikka se ei varsinainen vilja olekaan, vaan kaksisirkkaisten sukuun kuuluva tatar-kasvi. Se on hyvin terveellinen ja sillä on erittäin vaikuttava ravintopitoisuus, joten sen käytön mieluusti näkisi lisääntyvän. Muiden hyvien ravitsemuksellisten ominaisuuksien lisäksi se on myös gluteenitonta, ja siten sopii hyvin keliaakikoille.
Tattarin iduilla on hieno, pähkinäinen aromi ja erittäin hyvä ravintoarvo.
Tattarin idut vaativat noin 4–5 päivän kasvatuksen, ja versot pidempään.
Tattari on täydellinen proteiinilähde, sillä se sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia aminohappoja. Lisäksi tattarin proteiinien on todettu vähentävän kolesterolipitoisuutta ja hidastavan glukoosin imeytymistä, jolla on erityisesti positiivista merkitystä diabeetikoille. Se on myös antioksidantti ja suojaa soluja muita viljoja paremmin hapettumiselta.
Monimuotoisuus
Tattari on vanha, erittäin terveellinen kasvi. Sillä on historiaa Venäjällä, Kiinassa, Japanissa ja myös meillä Suomessa. Suomeen tattari arvioiden mukaan saapui jo 7000 vuotta sitten. Suomessa se oli vielä muutama vuosisata sitten hyvinkin yleinen, mutta sen viljely on kadonnut viimeisen vuosisadan aikana meiltä lähes kokonaan. Sen käytön lisääminen on sekä ihmisten että ympäristön etu.
Ympäristövaikutukset
Tattari on ympäristöystävällinen tuotantokasvi, sillä sen viljelyssä ei juuri tarvita lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita. Tattari ottaa ravinteita, kuten fosforia, maasta tehokkaasti.
Tattari houkuttelee pölyttäviä hyönteisiä enemmän kuin monet muut viljelykasvit. Kukkien siitepöly ja mesi lisäävät harvenevan pölyttäjäjoukon elinmahdollisuuksia. Tattari on hyvä hunajakasvi, ja se tuottaa tummaa ja pehmeää hunajaa.
Iduissa ja versoissa on salmonellariski, joten ne tulee huuhdella ennen käyttöä. Parhaimmillaan ne ovat heti valmistumisen jälkeen. Valmiit idut ja versot säilytetään kylmässä, +2–5 °C asteessa. Ne säilyvät jääkaapissa noin viikon.
