Simpukat
(Bivalvia)
Suomessakin on syötäviä simpukoita. Ne kannattaa nostaa järvestä, ei merestä. Järvestä sukelletut kotimaiset simpukat ovat maukasta lähiruokaa. Ne ovat parhaimmillaan kesän lopussa, jolloin simpukka on kasvanut rasvapitoiseksi.
Itämeren simpukoissa on ollut panssarisiimalevää (Alexandrium ostenfeldii), mikä on ihmiselle hengenvaarallista. Sisävesissä sitä ei esiinny. Levän saksitoksiini-myrkky voi pahimmillaan johtaa hengityksen lamaantumiseen.
Simpukat on paastotettava ja huuhdeltava ennen käyttöä. Simpukat on myös tarkastettava yksitellen, kuollutta simpukkaa ei saa käyttää.
Simpukoita on monen näköisiä, -mallisia ja -värisiä. Niitä kaikkia yhdistää pehmeä sisus. Maultaan ne ovat miedon ja hienostuneen makuisia. Mukana saattaa olla ripaus makeutta tai suolaisuutta.
Simpukoita voit nauttia raakana, sellaisenaan tai maustettuna. Voit myös keittää, kuorruttaa, savustaa, paahtaa tai muhentaa niitä.
Simpukat syödään kokonaisina ja suolistamatta. Siksi simpukat on paastotettava, eli sumputettava. Näin simpukoiden suoli tyhjenee.
Simpukan liha sitkistyy, jos sitä keitetään liikaa. Simpukoita keitetään 5–8 minuuttia.
Kotimaiset simpukat kannattaa hankkia järvistä, joissa on savinen tai hiekkainen pohja. Mutaisessa pohjassa simpukat eivät selviä.
Äyriäiset ja nilviäiset voivat aiheuttaa allergiaa. Siksi niistä tulee aina ilmoittaa pakkausmerkinnöissä niiden omilla nimillään.
Monimuotoisuus
Meressä esiintyvät vuollejokisimpukat ja raakut, eli jokihelmisimpukat ovat rauhoitettuja ja uhanalaisia.
Nilviäiset pilaantuvat helposti. Siksi ne joko keitetään heti pyynnin jälkeen, tai pidetään elävänä käyttäjälle asti.
Säilytä valmistetut nilviäiset alle 3 °C, tai pakasta ne.
Kotimaisten simpukoiden pyyntiaika on loppukesästä.
