Lampaat
(Ovis aries)
Lampaanliha kuuluu monen eri kulttuurin ruokiin. Erityisen suosittua se on joissain Lähi-idän, Välimeren ja Pohjois-Euroopan ruokakulttuureissa.
Lampaanlihalla on sille ominainen maku, joka voi vaihdella sen mukaan, millä ruokintamenetelmillä lampaita on ruokittu. Yleisesti ottaen lampaanliha voi olla hieman voimakkaampaa kuin esimerkiksi naudan- tai sianliha. Nuori lampaanliha on yleensä miedompaa ja pehmeämpää kuin vanhemman lampaan liha. Yleisesti suomalainen lampaanliha on vaaleaa, miedonmakuista ja hienosyistä.
Karitsanliha, kuten lampaanlihakin, sisältää ns. kovaa rasvaa, joka kovettuu nopeasti lautasella jäähtyessään.
Lampaan paahtopaisti on pieni ruhonosa, joka kannattaa ensin kypsentää pannulla, ja sitten vasta uunissa. Se on parhaimmillaan puolikypsänä. Lampaan luullista paistia, jossa on mukana myös potka, kutsutaan lampaanviuluksi. Paisti kypsennetään kokonaisena. Myös potka voidaan kypsentää erikseen uunissa tai liedellä.
Sisä- ja ulkofileet leikataan selästä. Lampaan sisäfile kannattaa ainoastaan ruskistaa nopeasti pannulla. Lampaan ulkofilee on parhaimmillaan nopeasti pannulla paistettuna, mutta sen voi myös ruskistaa nopeasti pannulla, ja paistaa sitten uunissa. Lampaankare on ulkofilettä, jossa on mukana hieman rasvaa ja kylkiluuta. Sen voi kypsentää kokonaisena tai paloina. Lampaankare sopii hyvin grilliin.
Lampaan selän eli satulan voi kypsentää kokonaisena, tai leikata siitä kyljyksiä. Etuselkä on parhaimmillaan haudutettuna, kuten padoissa. Siitä voit valmistaa myös kyljyksiä. Lampaan kylki sopii myös pataan, tai kylki-ribseiksi. Lampaan kupeesta ja rinnasta voit jauhaa jauhelihaa. Lampaan kaulan ja lavan voit käyttää pitkään haudutettaviin patoihin ja keittoihin, tai jauhaa ne.
Lampaanlihan maustamiseen sopivat rosmariini, timjami, salvia, minttu ja valkosipuli, kuten monet muutkin vahvemmat yrtit.
Karitsasta tulee lammas, kun se täyttää vuoden. Aivan pieni karitsa, kuukauden tai kahden ikäinen ja vielä emonsa imettämä, on nimeltään juottokaritsa.
Monimuotoisuus
Suomenlammas on yleisin kasvatettu lammasrotumme. Sen lisäksi kasvatettavia alkuperäisrotuja ovat kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas. Lisäksi kasvatetaan dorseteja, oxford downeja, texeleitä, rygjaa, suffolkia, dorperia ja itäfriisiläistä maitolammasta.
Ympäristövaikutukset
Lampaat ovat laumaeläimiä, jotka laiduntavat ja märehtivät laumana tarkassa vuorokausirytmissä. Laidunnus on tärkeää lampaiden luontaisen käyttäytymisen toteuttamiselle, ja samalla laidunnuksella voidaan hoitaa maisemaa, sekä pitää yllä luonnon monimuotoisuutta.
Lampaita ei laidunnettaessa ruokita. Talvella ne syövät ohraa, kauraa ja härkäpapua.
Tuotantotavat
Lampaita voidaan kasvattaa laiduntamalla tai luomuna, jolloin eläimillä on mahdollista ulkoilla ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä.
Säilytä liha ja lihatuotteet alle +4 °C jääkaapissa.
Lihan säilyvyyteen pakastimessa vaikuttaa sen rasvapitoisuus ja onko se jauhettu. Lampaanliha säilyy pakastimessa 3–12 kuukautta.
Lammas on perinteisesti pääsiäisajan ruokaa, mutta sitä kannattaa käyttää myös syksyllä, kun laiduntaneet karitsat teurastetaan.
Suurin osa suomalaisten lammastilojen karitsoista syntyy keväällä ja päätyy syksyllä laidunnuksen jälkeen teuraaksi. Tuoretta lampaanlihaa saa myös keväisin, mutta pääsesonki on syksyllä, jolloin voidaan käyttää laidunruokintaa eikä sisäruokintaa.
