Tomaatit
(Solanum lycopersicum)
Tomaatteja on tuhansia erilaisia, erikokoisia ja erivärisiä. Tomaatin maku vaihtelee lajikkeittain. Ne ovat raikkaan makeita, joskus hieman hapokkaita, keltaisesta punaiseen väriin vaihtelevia pyöreitä kasviksia.
Niiden rakenne vaihtelee lajikkeittain; ne voivat olla suuria pihvitomaatteja, pieniä kirsikkatomaatteja ja nykytomaatista hieman eroavia perinnetomaatteja. Muoto voi olla pyöreä tai luumunmallinen.
Tomaattia voidaan käyttää esimerkiksi sellaisenaan salaatteihin tai lisätä keittoihin, patoihin ja kastikkeisiin. Niitä voi grillata ja syödä sellaisenaan. Tomaateista puristetaan myös mehua ja valmistetaan murskaa, sosetta ja pyreetä. Tomaatteja voidaan myös kuivata auringossa.
Kolumbus toi tomaatin Eurooppaan vuonna 1498, ja siitä on vähitellen tullut yksi suosituimmista kasviksista. Suomeen tomaatti tuli 1870-luvulla ja Suomen tomaattipääkaupunkiin Närpiöön vuonna 1916.
Tomaatti on maailman eniten viljelty, vihanneksen tavoin käytetty kasvi. Merkittävä osa tomaateista käytetään ketsupin valmistukseen.
Tomaateissa on lykopeenia, jonka on todettu ehkäisevän joitain syöpiä, masennusta ja vähentävän huonon kolesterolin määrää. Jotta lykopeenin saa hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla, tulee tomaatin olla kuumennettu ja käsitelty.
Tomaatin ihanteellinen säilytyslämpötila on +13 °C astetta. Säilytykseen liian lämmin on parempi kuin liian kylmä. Tomaatin voi pakastaa soseutettuna. Pieniä tomaatteja voi kuivata kiertoilmauunissa ja säilöä öljyyn. Vihreitä vielä hiukan raakoja tomaatteja voi hapattaa.
Jääkaapissa tomaatti menettää nopeasti makunsa ja kiinteytensä. Tomaatti tuottaa runsaasti etyleeniä, joka nopeuttaa hedelmien ja kasvien kypsymistä. Tomaattia ei siis kannata säilyttää muiden etyleenille arkojen kasvisten lähellä, ellet halua vauhdittaa niiden kypsymistä.
Avomaalla kasvatetun tomaatin satoa voi korjata kesästä syksyyn.
