Haperot
(Russula)
Haperot ovat rouskujen läheisiä sukulaisia, jotka jäävät helposti korvasienten ja kanttarellien korjuukausien väliin.
Haperoiden lakin väri on kirkkaan pintakelmun alla keltainen, punainen tai vihreä ja haperon jalka punertava tai valkoinen. Lakin malto on juustomaisesti halkeava ja väriltään valkoinen. Malto tummuu, kun sienen halkaisee. Sienen lakin alla on vaaleat heltat.
Mitä pienempi sieni ja kirkkaampi väri, sitä kitkerämpi hapero. Haaleamman väriset ja isot ovat melko varmasti mietoja ja hyviä. Maultaan miedot haperot kelpaavat käytettäviksi ryöppäämättä, voimakkaan makuiset voi kiehauttaa, jotta väkevän maun saa pois.
Osa haperoista voidaan käyttää ilman ryöppäystä tai liotusta kuten iso-, kelta-, viini- ja kangashapero, mutta loput on ryöpättävä. Haperot ovat parhaimmillaan heti paistettuna, mutta voit myös pakastaa ne omassa liemessä, suolata tai kuivata niitä viipaleina. Voit käyttää niitä salaateissa, keitoissa, kastikkeissa ja suolasieninä.
Haperot ovat turvallinen sieniryhmä. Joukossa ei ole myrkyllisiä sieniä, syötäväksi kelpaamattomia kylläkin. Syötäviä haperoja ovat mm. kelta-, iso-, koivu-, kangas-, viini-, häive-, kulta-, manteli-, muna-, paltero-, silli-, ja tyttöhaperot. Syötäväksi kelpaamattomia ovat taas haisu-, kuusi-, ja suppilohaperot.
Sienet säilyvät paperipussissa jääkaapissa seuraavaan päivään.
Haperot ovat runsassatoisia. Satokausi ulottuu heinäkuulta syyskuulle. Paras haperokausi on elo-syyskuussa.
