Tyrnit
(Hippophaë rhamnoides)
Tyrni oli vielä muutama vuosikymmen sitten suojeltu kasvi, mutta nyt sitä kasvaa melko laajasti.
Tyrnin marja on maultaan voimakkaan makuinen. Tyrnimarjassa on erilaisia happoja, kuten omena-, viini-, etikka- ja kiinahappoa. Erityisesti omenahappo antaa sille vahvan happaman maun. Marjat ovat tumman oransseja, melko pieniä ja usein tertuissa.
Voit valmistaa tyrnistä vahvaa mehua, aromikkaita hilloja, jälkiruokia, liköörejä tai käyttää tyrniä erilaisissa leivoksissa. Käytä myös vitamiinipitoiset tyrnin lehdet.
Tyrni on luonnonvaraisista marjoista ravintorikkain. Tyrni sisältää kasvikunnan tuotteista kärkipäässä C-vitamiinia ja muita hyviä ravintoaineita, jotka todella maistuvat marjan maussa.
Tyrnimehu on niin öljyistä, ettei se liukene veteen. Tyrnin öljyt sisältävät arvokkaita omega-3, -6, -7- ja -9-rasvahappoja. Öljyjä on marjalihassa, mutta etenkin sen siemenissä, ja parasta olisi, jos syödessä siemenet saisi puraistua rikki. Öljypitoisuus on korkein täysin kypsissä marjoissa, joissa on myös eniten rasvaliukoisia karotenoideja ja E-vitamiinia.
Tyrnin kuoren sisältämä hippofeiini-serotoniini torjuu tulehduksia, ja vaikuttaa kudosten kasvuun.
Tyrnimarjan pusertaminen iholle on vanha saaristolaisten kauneusvinkki, jota sopii kokeilla ihonhoitoon edelleen.
Tyrnin juuristossa elävä sädesieniin kuuluva bakteeri sitoo ilmakehän typpeä, joka mahdollistaa tyrnin kasvun niukkaravinteisessakin maaperässä. Tyrni kuitenkin vaatii kasvaakseen runsaasti auringonvaloa.
Marjat varastoidaan viileässä, tai pakastetaan mahdollisimman nopeasti.
Tyrnin marjat kypsyvät elo-syyskuussa lajikkeesta riippuen. Marjat kerätään mieluiten ensimmäisten pakkasten jälkeen.
Luonnonvaraisen tyrnin marjojen keruun voi aloittaa lokakuussa, jolloin ne ovat mahdollisimman kypsiä.
